T�ydellisyyden tavoittelu on hubaa, sen takia \TeX kin on alunperin
tehty. Muutama hyvin subjektiivinen t�ydellisyyden tavoittelussa
auttava nyrkkis��nt� ja muu periaate:
%
\begin{itemize}
\item Ajatusviivat suomalaisittain (v�li molemmille puolille).
\item Muistakaa tilde niihin kohtiin, joista rivi� ei saa katkaista
(erityisesti viitteet).
\item Tavutuksesta, rivityksest�, sivutuksesta ja kuvien paikoista ei
yleens� kannata v�litt��, ennen kuin teksti on tarkoitus antaa
t�rkeille tai monille ihmisille luettavaksi. Pienetkin muutokset
tekstiss� voivat korjata aikaisempien versioiden kauneusvirheet.
\item Kuviakin voi k�ytt�� liikaa: jos on ongelmana saada enemm�n kuin
kaksi kuvaa samalle sivulle, niin niit� on ehk� liikaa; kannattaa
mietti� tarkkaan mink�laiset kuvat parhaiten kertovat kuvilla
kerrottavan asian.
\item Tekstin korostukset k�ytt�en \verb|\emph|-komentoa (kursivoitu
tai kallistettu fontti voidaan valita rungossa).
\item Kysymys: tekstiss� m��ritelt�v�t k�sitteet ja termit on usein
hyv� korostaa; min� suosin kursiivia, mutta lihavoitukin teksti on
mahdollista. Kummin p�in tehd��n (kaikki tekee sitten samalla
tavalla)?
\item Konekirjoitusfonttia k�ytet��n n�yt�ll� n�kyviin tai k�ytt�j�n
kirjoitettaviksi ajateltuihin teksteihin, ei muuhun.
\item �lk�� vaihdelko fontteja turhan p�iten. N�ytt�� rumalta. Jos
fontinvaihtokomentojen kirjoittaminen tuntuu raskaalta, niit� on
k�ytetty liikaa.
\item Kuvatekstit kuvan alle, taulukoiden otsikot niiden ylle.
\item V�ltt�k�� pystysuoria viivoja taulukoissa; vaakasuoriakin
k�ytett�v� harkitusti (ei joka rivin j�lkeen).
\item Muistakaa lyhennysten j�lkeisen pisteen j�lkeisen v�lin
pakottaminen sananv�liksi (kenoviiva+v�lily�nti). T�m� tosin on
tarpeen vain englanninkielisess� tekstiss�; suomen kieless�
virkkeenv�li on tapana latoa muutenkin yht� suureksi kuin sananv�li.
\item Anglosaksit k�ytt�v�t lainausten alussa k��nteisi�
lainausmerkkej�: ``kuten n�m�''. Suomalaiset k�ytt�v�t samoja
kummassakin p��ss� ''kuten n�in''. K�ytt�k�� aina kielen mukaisia
lainausmerkkej�: suomeksi kirjoitettaessa ''n�in'' ja englanniksi
``n�in''. Saksaksi kirjoitettaessa my�s "`t�m� tyyli'' voi tulla
tarpeen.
\item Useamman tason otsikot ovat usein merkki huonosta j�sennyksest�;
kahden pit�isi yleensa olla tarpeeksi, jopa kirjoissa. Mutta
muistakaa my�s, ett� enemm�n kuin seitsem�n samantasoista osikkoa on
usein liikaa.
