The Project Gutenberg eBook, Kalevan uhri, by Eero Eerola
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
Title: Kalevan uhri
Näytelmä 4:ssä näytöksessä
Author: Eero Eerola
Release Date: May 10, 2021 [eBook #65299]
Language: English
Character set encoding: UTF-8
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVAN UHRI***
E-text prepared by Tapio Riikonen
KALEVAN UHRI
Näytelmä 4:ssä näytöksessä
Kirj.
EERO EEROLA
Esitetty ensi kerran Viipurin Näyttämöllä Viipurin
valloituksen vuosipäivänä 29.4.1919.
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus,
1919.
HENKILÖT:
Karhu, Kalevan heimon vanha päämies.
Ripsa, Karhun emäntä.
Heljä, heidän tyttärensä.
Marva, vanhempi palkka-piika Kalevalassa.
Tuulikki, nuorempi -"- -"-
Kovas, Kalevan heimon nuorempia päämiehiä. Karhun naapureita.
Orma, |
Jouto, | Palkkarenkejä Kalevalassa, Karhun talossa.
Kullervo, |
Käpsä, palkkarenki.
Semen Ujunoff, Vennään palkkaorjien päämies.
Kalevan kansaa, palkkaväkeä, Vennään palkkaorjia.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Kalevalan eli Suomelan vanha valtapirtti. Takka oikealla. Pitkä
valtapöytä perällä. Vas. seinällä hyllyjä. (Sisäänkäynti vas.)
Aamupuhde. Ripsa, Marva ja Tuulikki puuhailevat aamuaskareissaan,
Ripsa takan luona, Marva ja Tuulikki värttinöineen. Päre pihdissä,
toinen takan luona palaa.
RIPSA (tähystäen ulos). Taas kohta valkenee päivä, odotuksen ja ikävän
uusi päivä. Ken niiden luvun enää muistaa. Koska palannevat Kalevan
pojat, urhot kohen kotia saavat? Pitkä on matka maan rajalle, Vennään
vainolainen viekas.
TUULIKKI. Niin on minulla mieli kuin jo pian palaisivat. Saatais tuimat
tulotanssit!
MARVA. Tuuli on Tuulikin mieli. -- Vaikka näin minäkin unen, aivan
ennen heräämistä. Mut' en tiedä...
RIPSA. Hyväkö oli se uni, vaiko viesti pahan peikon?
MARVA. En tiedä hyväksikö vai pahaksi. Aamun kaiken olen arvioinut.
Mutta tällainen oli uni: Vanha Karhu, Kalevan päämies, kotia palasi.
Kansa juhlien vastaanotti. Mutta pian muuttui juhlakulkue
vainajansaatoksi, vanhaa Karhua kalmistoon vietiin. Kaksi orhia heimon
päämiestä veti, toinen valkoinen, toinen musta orhi. Minä sintsistä
tähysin, kun saattue ohi kulki. Ja juuri tällä kohdalla orhit
riivaantuivat. Ajomies kiivaasti kehoitti, mutta eivät askelta
eteenpäin astuneet enää. Pystyyn karkasivat, musta orit valkean
kurkkuun sai hampaansa, veri hangelle roiskahti, ja niin nujertui
valkea orit. Tällaisen näin unen, sit' olen aamun aprikoinut.
TUULIKKI. Marva aina vain ikäviä unia näkee.
RIPSA (vakaasti miettien). Valkonen orit veriinsä nujertui. Se ei
hyväksi uni.
TUULIKKI. Toki ensin juhlat saatiin, ilon juhlat.
MARVA. Ei se ollut pitkä ilo.
RIPSA. Ilon juhlat -- surun juhlat. -- Toki työt on toimittava, vaikkei
miehiä talossa, urhot kaikki sotatiellä. Käy, Marva, hevonen suori,
sitten katso lehmikarja. Kohta käymme lypsämähän. -- Tuulikki, sinä tuo
puita.
(Marva ja Tuulikki menevät).
RIPSA (uutta pärettä pihtiin asetellen.) Palanneeko vanha Karhu enää
koskaan retkiltänsä, vaiko joutuu vaipumahan Vennään aavoille aroille.
Näenkö näillä silmilläni?
(Ulkoa kuuluu kopinaa.)
ORMA (vanhahko, hyvänlaatuisen näköinen palkkarenki. Tulee reippaasti,
mutta hengästyneenä.) Terve sulle Ripsa muori! Tuon suuret sanomat
sulle... minä edellä ehätin...
RIPSA (uteliaana kuulemaan.) Terve tervehyttäjälle! Kiitos olkoon
Kaikkivallan, viel' ett' elossa palajat. Entä toiset meidän miehet?
ORMA. Voittajina saapuvat pian! Kalevan miesten kalpa lyönyt on komean
iskun. Pois on maasta vainolainen, tuolle puolen Rajajoen ajettu
katalat pitkäparrat. Voittajina palaavat Suomen urhot.
RIPSA (epäröivästi kysyen.) Karhua vain ette nähneet, heimon päämiestä?
Ette myös Heljä-tytärtäni?
ORMA. Elossa ovat. Vuotahan, kun kaiken kerron. Viekas vainolainen,
joka Saimaantaustan käräjäpaikalle Karhun oli kutsunut muka suureen
sovintohon, neuvon pitohon hyvähän, kavalan taas tempun teki. Kun oli
sovinnot juotu, Karhu Heljän kanssa jo kohden kotia matkasi, silloin
vainolaisen salajoukot kavalasti kiersivät heidät, metsäisellä
taipaleella miestä kuusikymmentä kuin tuulesta syöksähti, orhin
kiiltokarvan paikalle kaatoivat, jo heiluivat tapparat päänmenoksi
heimon urhon sekä kuulun Heljä-kukan. Mutta uljaasti iski Karhu.
Säilällänsä hirmuisella listi päitä Vennään miesten niinkuin naurihin
napoja. Toistakymmentä makasi jo miestä hangella, punersi punainen
leppä miesten taistotanterella. Silloin huomasi Karhu kolmen paksun
partamiehen metsään raastavan Heljä-neitoa...
RIPSA (keskeyttäen). Tytärtäni tuiretuista. Voi mun kulta kuopustani!
ORMA. Maltahan, kun kaiken kerron. Niin, Heljä-neitoa metsään
raastoivat. Karhu hankeen perässä karkasi. Siinä kangin kamppasivat,
kompastui kumoon Karhu, ja kymmenin miehin vainolaiset hänet köysihin
sitoivat, niin myös sitoivat Heljän. Ja saatuaan näin arvosaaliin,
vainolainen heidät aikoi kotimaahansa raahata, suuret lunnaat vaatia
tai uudelleen Kalevan kansan kimppuun hyökätä, jollei se päämiestään
lunastaisi. Mutta, kuten muistat, Ripsa-muori, saivat tiedon tästä heti
heimon urhot, nousi koko Kalevan kansa, siinä vanhat, siinä nuoret,
palkkamiehet ja isännät, nousi kuin jumalten myrsky, hiihti jälkeen
vainolaisen, joka jo oman pääjoukkonsa yhteyteen oli saaliineen
ehtinyt. Tällä puolen Rajajoen vainolaisen joukot tavattiin ja syntyi
siinä tulinen taisto, jossa ei paljon maksanut miehen henki. Karhu,
kuullen huudot Kalevan miesten, arvaten avun tullehen, kaatoi maahan
vahtimiehet, survoi pirtin lautsan alle, Heljän koppoi kainalohon,
raivas tien omainsa luokse, niinkuin pitkäisen salama. Raikui silloin
riemuhuuto kautta Kalevan rivien: 'Taas on Karhu tappelussa, päämies
heimonsa edessä; horna vieköön vainolaisen!' -- Se oli isku Karhun
isku.
RIPSA (innostuen). Niin -- ja sitten?
ORMA. Kauhu voitti vainolaisen! Ken siihen kykeni vielä, se nyt pakohon
pötki, heitti keihäät ja tapparat. Juoksivat kuin lammaslauma. --
Paljon siinä miestä meni, harvat pääsi karkuteille.
RIPSA. Ja siihen päättyi retki oiva?
ORMA. Ei vielä siihen varsin. Me vainolaista rajan taakse seurasimme,
siellä lyötiin viime iskut. -- Nyt ovat paluulla joukot. Minä eellä
vain ehätin.
RIPSA. Tulevat myös Heljä, Karhu?
ORMA. Tulevat kuin heimon kullat! Karhu kaiken joukon eellä, Heljä
saatossa urosten.
RIPSA. Kiitos Luojan kaikkivallan! Sulaa jo sydänsuruni.
ORMA. Nyt ei aika surun aika. Niin sanoikin Karhu, kun minut edellä
laittoi, näin sanoi: "Mene, Orma, saata sana Suomelahan, ett' on aika
nyt varata Suomen suurta heimojuhlaa, Kalevalan riemujuhlaa; koko kansa
juhlimahan!" -- Tämän laittoi hän sanoman. Minä en malttanut olla... jo
tullessani tienvarsille sanoja heitin, valmistautumaan kehoitin, käskin
kohta koolle tulla.
TUULIKKI (on tullut puusylystä tuoden). Kas kummaa, kun vanha huuhkain
ensimäisenä on kotiin päässyt. Tokko kaukana kävitkään, palannut liet
puolitiestä?
ORMA. Ei väsy kesken Orman jalka, silloin kun on kunnon viesti.
RIPSA. Suuren toi sanoman Orma. Kohta palaa heimon parhaat, vaeltavat
valtaurhot, saapuu kauniina Kaleva, voittajina meidän miehet.
ORMA. Saapuu Karhu, saapuu Heljä.
RIPSA. Tulee kuin kevähän riemu keväthankien keralla.
TUULIKKI. Onko Jouto joukossanne, vaiko uupui uhkamieli?
ORMA (kiusoitellen). Kas, kas! Onpa tulossa Tuulikille tuutija ihalan
illan. Toki taisi nauratella Jouto Vienankin venakot... verevät on
immet siellä!
TUULIKKI (niskojaan heittäen). Joutaa kyllä Joutoloille!
RIPSA. Nyt ei turhia toria. Orma saattakoon sanoman kylän kaiken
kuultavaksi, mihin et poikennut vielä. Kutsu koolle juhlakansa!
ORMA (lähtien). Väleen vierii ilon viesti! Saapuu kohta koko kylä.
RIPSA. Sinä, Tuulikki, siivoa somaksi sorea pirtti, ensin lattia
lakaise! Sitten kaikki koristetaan juhlataljoin ja tavaroin. Ota aitan
orsiloilta! -- Taikkapa mie Marvan kanssa valitsen parahat taljat
(lähdössä, mennessään:) Liiku kuin olisit lintu! (menee).
TUULIKKI (ilosta hypähdellen). Saadaan suuret tulotanssit! Joudu,
joudu, Jouto-kulta! (Ryhtyy pirtin siivoamiseen ja hyräillen laulaa):
Ankea on aikani ja ihalat on illat,
kun on yksin ystävinä taivon tähtisillat,
poissa, poissa surmateillä kulta.
Ei ne nouse kirkkahina aamun kultakoitot,
kaiu konsa vastahan ei illan ilosoitot,
kun on poissa surmateillä kulta.
Joudu, joudu, Joutoni, jo joudu kullan luoksi,
monet yöt oon itkenyt mä lemmen leinon vuoksi,
kun oot ollut surmateillä, kulta.
(Ripsa ja Marva tulevat taljoja tuoden).
RIPSA (kuullen laulun lopun). Älä nyt enempi itke, kohta joutuu jo
Joutosi!
MARVA. Nyt ei aika lirkutusten... saatpa illalla iloita.
(Ripsa ja Marva ryhtyvät taljoja asettelemaan).
RIPSA (kiirehtien Tuulikkia). Riennä, riennä, Tuulitytti! Pianpa saat
parahan palkan!
TUULIKKI. Otanko oksia seinille?
RIPSA. Ota, ota!
MARVA. Seinille ja lattialle!
(Tuulikki noutaa ulkoa oksia, joilla koristaa seinät ja lattiat.
Marva ja Ripsa saavat taljat asetelluiksi valtapöydän taakse.)
RIPSA. Ja nyt haarikat täyteen olutta, tummanpunaista, vanhaa olutta.
Ottakaa kolme haarikkata, yksi kumpaankin päähän, kolmas keskelle
pöytää.
TUULIKKI (ottaen hyllyltä haarikat.) Noin hohtavat haarikatkin
puhtauttaan!
MARVA. Oma kehu huono kehu.
RIPSA. Haarikat ovat Tuulikin pesemät, kiittävät ne kilvan häntä. Hyvin
keitit katajaiset, Tuulikki.
ORMA (tulee ulkoa). Ohoh kengän ketteryyttä -- jo on sillat
siistittynä!
RIPSA. Pian menit, välemmin tulit. Joko saatoit nyt sanoman?
ORMA. Loitolla jo vierii viesti, kiitää kuin keväinen kulo. Nuoremmat
ja norjat jalat sitä ovat eelleen ehätelleet, kun sen jo tullessani
liikkeelle laskin. Kyläss' on kylläinen riemu. Juhlavaatteita valitaan.
Koht' on täällä kaikki kansa.
RIPSA. Käykää nyt, Marva ja Tuulikki, tekin ylle juhlaliinat, ennenkuin
ehtii kylän kansa täyttää talon ja tanhuat.
(Marva ja Tuulikki menevät.)
TUULIKKI (mennessään.) Parasta nyt katsotahan.
RIPSA. Laita tulta takkaan, Orma, jotta saavat lämmitellä, jos on
pakkanen puraissut.
ORMA. Tuimasti tulevat urhot. Ei pysty pakkasen poika partaan rientävän
urohon. Toki takka on iloksi, terveheksi lieden loiste. (Käy
sytyttelemään takkaan tulta.)
RIPSA. Pirtin lämmin läikähyttää tutuksi tulijan mielen. (Siirtyen
lähemmäksi Ormaa.) Kysyn vielä yhtä sulta.
ORMA. Kysy, ehtoisa emäntä, minä vaikka kahteen vastaan.
RIPSA. Kuinka on laita kullanmurun? Onko terve Heljä-tytti?
ORMA. Terve ja iloinen tyttö. Häll' on suuret saattajansa. (Viimeinen
lause vähän salakähmäisesti.)
RIPSA (uteliaasti). Mitkä saattajat? Sanohan! Liian on hentoinen Heljä.
ORMA. Neito kuin keväinen virpi, kaunistunut, kasvanutkin.
RIPSA, Sanoit saattajat olevan. Ken on kullan kumppalina?
ORMA. Karhun saatossa samoaa Kovas aina eellimmäisnä. Karhu ei
karsaasti katso... Kovas on sankari komea...
RIPSA. Lienee miesi mieleltänsä. -- Viel' on aika aateliani. (Poistuu,
kuitenkin ilmeisesti hyvillä mielin.)
ORMA (yhä takan luona). Syty, kirkas nyt kipinä, lehahda iloinen
liekki; kohta lautsat laulahtavat, riemu pirtissä remuaa.
TUULIKKI (tulee juhlavaatteissaan). Olenko nyt sorja, Orma?
ORMA (tarkastellen). Ylen oot ihana, Tuuli. Niinkuin nuori niittyvilla!
RIPSA (palaa juhlamyssyssään. Lisää edelliseen leikillisesti). Niinkuin
kesän kellokukka taikka valkolumpeen varsi.
TUULIKKI (riemuissaan). Niin on mielikin minulla, niinkuin kesäyön
kajastus!
RIPSA. Korea on koivun varsi tohistessa toukotuulen, neidon aatos
aurinkoa mailla mielun mittumaarin.
MARVA (tulee kiireesti). Jo tulevi kylän kansa! Kaikki tanhuat nauravi
naurullista astujaansa, aitovieret visertävi riemullista rientäjäänsä.
TUULIKKI (iloissaan) Saadaanpa satainen juhla!
(Pirtin ovi avataan, kylän kansaa, nuoria neitoja ja joitakuita
miehiä, etupäässä vanhoja, tulvahtaa iloisesti sisään.)
JOKU JOUKOSTA. Terve, reipas Ripsa-muori, meidän ehtoisa emäntä!
RIPSA. Terve tervehyttäjälle! Hyvä kun jouduitte välehen.
JOUKOSTA. Saimme me iloisen sanan.
RIPSA. Hyvän viestin kiidätti Orma. Palaavat voittajina Suomen sulhot,
kauas on karkoitettu vihovainolainen, vapaana taas Karhukin kohen kotia
rientää. Pian on meillä tulojuhlat. Käykää vaan taloksi kaikki, kuin
kotona konsananne!
JOUKOSTA (nuori naisääni). Soreat on Suomen sulhot.
VANHEMPI MIESÄÄNI. Kirkas kalpa on Kalevan. Kun se läikkää, niin se
leikkaa.
(Asettuvat pirttiin.)
JOUKOSTA (miesääni). Äsken et ehtinyt, Orma, kerrohan nyt kuulumiset.
Joko kaukana samosit?
ORMA. Veikko, kaukana kovinkin! Miesmuistiin ei ole Kalevan kansa
niillä tienoilla samonnut. Tuolla puolen Rajajoen miteltiin nyt
miekanterät. Kylät poroksi, miehet tasaksi tanterehen! Minäkin, mitätön
miesi, kymmenet kellistin parrat!
JOUKOSTA (toinen mies leikkisästi). Ettet liene kellistänyt Vennään
veikeitä hameita!
ORMA. Katinkutti, koiransilmä! Totta kaikki, minkä kerron.
TUULIKKI (joka on ovella yhtämittaa käynyt tähyämässä.) Jo tulevat, jo
tulevat! Järven jäälle juuri metsästä laskevat. Katsokaa, kuinka
kiiltää päivässä peitsein käret!
(Katselevat.)
ÄÄNIÄ JOUKOSTA. -- Jo saapuvat Suomen sulhot, kuulut Kalevan urohot!
-- Reippaasti sujuvi sukset!
-- Karhu itse eellimmäisnä!
-- Ken on Karhun kinterillä, varmaan heleä Heljä-neito...
ORMA. Niin on, heleä Heljä-neito. (Kuiskaten:). Kovas kuulun
kumppalina. Näen sen näillä silmilläni!
ÄÄNIÄ. Vai on Kovas... kova miesi.
RIPSA. Hst! Kuuluu jo tulijain laulu, kaunis kaikuu miesten virsi.
(Kaikki kuuntelevat. Ensin kauempaa, sitten lähempää kaikuu
Kalevan miesten laulu):
Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,
terve, Suomi, sa kallis ja suuri,
ies vierahan ei sua painaa saa,
sua suojaa rintaimme muuri!
Monet nähnyt sa oot vihan, vainojen tiet,
olet kestänyt uljaana aina,
Koti kallehin, onnekas kerrankin liet,
pyhä vapaus jumalten laina.
Kotitanhuat, hei, terve, Kalevan maa,
terve, terve, Suomi nyt suuri,
tätä maata ei konsana vieras saa,
sen on suojana rintaimme muuri!
KARHUN ÄÄNI ULKOA: Terve mäki, terve metsä, terve kotikummun kuusi,
terve tanhuat tuttavat, tervepä kotoinen pirtti!
ÄÄNI ULKOA. Tervepä kotoinen tienoo, terve!
Tervetuliaislaulu (sisällä olijat):
Tervetultua, urohot,
Suvantolan suuret sulhot,
terve miekan mittelöistä,
kaunihista kalvantöistä!
Kovin oli iltamme ikävät,
päivät pää on kallellansa,
yöhyt yksin itkeämme,
aamun nousut ankeaiset,
kun oli kullat kulkemassa,
viljon veljet vieremässä,
surman suussa Suomen sulhot,
vaaran tiellä maan valiot.
Toitte te ikuisen riemun
kohen kotia saaessanne,
olallanne onnen kehrä,
päällänne jumalan päivä.
Ilo kaikuu Kalevalassa,
riemu pirtissä remuaa,
teille laulaa lautsat kaikki,
uunin sirkatkin sirittää.
Terve, urohot, tultuanne,
Kalevalat käytyänne,
Suomen surut surtuanne,
terve, terve, tultuanne!
(Laulun loppupuolella tulevat Kalevan urhot pirtin puolelle.
Tervehditään. Heljä rientää äitinsä luo joka hellästi painaa hänet
syliinsä.)
RIPSA (ottaen sitten haarikan ja tarjoten sen Karhulle.) Juokosi
jumalten malja, tulomalja, onnenmalja, malja kaunihin Kalevan.
KARHU (ottaen haarikan). Juon ma Suomen suuren maljan, vapauden
valtamaljan!
KAIKKI. Kalevalan kantamalja, malja valon, vapauden!
KARHU. Jota ei ikinä viedä!
KAIKKI. Jota ei ikinä viedä! (Juovat.)
KARHU. Kalevan kotoinen kansa, kuule nyt kuulut terveisemme, tuorehet
tuliaisviestit! Nyt on vapaana Kaleva, vapaana sen vanha päämies.
Vieraan vainolaisen ies on hervonnut, eikä välehen nouse.
JOUKOSTA. Ei! Annoimme me aimo iskun!
KARHU (jatkaen). Annoimme ankaran iskun. Kauas rajan taakse omille
riistamailleen Vennään miehet saatettiin -- eikä tuossa enää ollut
paljon saattamista. Lymyten luikki joukkonsa tähteet kohden kylmiä
kyliä. Ja voimakkaana palaa nyt Kaleva, suurina Suvannon sulhot.
Kymmenien vuosien katala paino on nyt syrjähän sysätty, vapaana
hengittää Suomi!
JOUKOSTA. Vapaana hengittää Suomi!
KARHU. Vapaana! Ensi kertaa täysin vapaana vieraan painosta. On kuin
päästy kevätpäivään perästä pitkän, pimeän talven. On kuin ilmassa
iloa, on kuin ouruis oudot viestit, nousisi norojen kukat, joka kumpu
jo kumajais kaikua Kalevan voiman.
Niin, nyt onkin kevät-päivä, toivon päivä, touon päivä. Kaattava on
heimon kaski, tehtävä totinen touko. Kalevalan kaikki kansa on nyt
saatava mukahan, hereille heristettävä alettaessa uutta aikaa. Silloin
suurenee Suomi, silloin kasvaa Kalevan voima. Rajat rastitaan lujiksi,
yhtehen yhytään kaikki vaalimahan vapautta, maamme kultaista kevättä!
JOUKKO. Yhtehen yhytään kaikki vaalimahan vapautta!
KARHU. Sama maa on meitä kantanut, samoja kohtaloita kannamme kaikki.
Samat olkoon myös meillä oikeudet ja velvollisuudet. Siispä sanonkin
suulla kaikkien vapaiden Kalevan miesten: älköhön olko osaton
Kalevalassa kukaan, sama olkoon jokaisella osa heimon neuvojen pidossa.
Kaikki me yhdessä, jokainen meistä mukana, kas niin lujittuu Suomi,
kasvaa kaksinkertaiseksi!
(Palkkaväen joukossa iloista hälinää.)
JOUKOSTA. Kaikki yhdessä, niin suurenee Suomi!
PALKKAVÄEN JOUKOSTA. Karhu ihanasti puhui; haastoi kuin jumalten
suulla. Toinen nyt aika meille koittaa, onnen aika. Me parasta panemme
kaikki!
KARHU (jatkaen). Nousee näin norosta oras, saa siitä satainen laiho,
koittaa kesä Suomen suvun, onni poikaimme osaksi, kaikuu iloa Kalevan
kannel. Juomme siis jumalten nähden ajan uuden uhrimaljan: Suureksi nyt
Suomen suku!
KAIKKI. Suureksi nyt Suomen suku!
KARHU. Kaunihiksi vapaa kansa!
KAIKKI. Kaunihiksi vapaa kansa!
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Suomelan palkkaväen asunto. Ympäri seiniä lavitsat. Perällä ovi,
oik. peränurkassa takka. Vas. sivustalla pöytä.
Orma istuu esiripun noustessa pirtissä yksinään, verkkoa kutoen.
Hetken päästä tulevat sisälle Jouto ja Kullervo, Suomelan
nuoremmat palkkarengit.
JOUTO. Aina vaan ahkeroi Orma, verkkolankoja vedellen. Kun ehkes
uupuisit kerta!
ORMA. Kenen verkko on vedessä, sen on kala kattilassa. Joutuu kai
Joudonkin suuhun.
JOUTO. Joutuis kyllä vähemmälläkin. Ei ole hoppu hyväksi. Suli' on
vielä orjan mieli.
ORMA. Vaikka lienet kuinka vapaa, et sinä leivättä elä, etkä työttä
taas saa leipää.
KULLERVO. Siin' on vasta orjan oppi! Aina vain ahertamassa -- vaikka
saisi vähemmällä! Vai oikeinko uskonet, Orma, ettei riitä Suomelassa
kakku ottajan kätehen? Kyll' on vanhoja varoja Karhun aitat
kallellansa. On vain osattava ottaa!
ORMA (kysyvästi katsoen). Ottaa. Mitä tuolla tarkoittanet?
KULLERVO. Tarkoitan mitä sanonkin.
JOUTO. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmällä.
ORMA. Laiskan leipä ei leveä. Karvas on varkahan kakku, ei se maistu
miehen suussa.
KULLERVO. Oisko se varastamista, jos ma ottaisin osani Karhun viljoista
varoista?
JOUTO. Ne on meidän kätten työtä, meidän hikemme hedelmä.
ORMA. Olemme osamme saaneet. Rehellisesti on maksanut aina Karhu. On
ollut leipää ja vaatetta.
KULLERVO (pisteliään pilkallisesti). Vielä joskus viinaryyppy!
ORMA (ei ole huomaavinaan pilkkaa). Ryypyt hyvät Henkipäivin,
uljahammat Ukonvakoin, Kekrinä huikeat kestit. Niin on ollut, mitäs
siinä.
JOUTO (matkien ilkeästi). Mitäs siinä, mitäs siinä!
KULLERVO. Siin' on Orman oiva osa, yllinkyllinkin ukolle. Meille ei ne
murut riitä!
ORMA. Mihin tähtää mielen palo? Tarkoitatteko tosia?
JOUTO. Tosiapa tietystikin. Teemme tästä toisen ajan!
KULLERVO (viekastellen). Katsos, Orma, kun selitän. Muistat, kun
palattiin tuolta Vennään viime retkeltämme; pidettiin tuliaispidot?
ORMA. Tottakai sen kaiken muistan. Minähän ehätin eellä, kannoin
viestin Kalevan maahan.
KULLERVO. Muistat myöskin, kuinka Karhu piti pitkiä puheita?
JOUTO (väliin pistäen pirullisesti). Antoi almun orjillensa!
KULLERVO. Lupasi ottaa meidät myötä miesten neuvojen pitohon...
ORMA (keskeyttäen). Niin on ottanutkin Karhu. Karhu on sanansa
miesi. Olemmehan olleet, Jouto ja minä, meidän puolesta mukana
heimokokouksissa...
KULLERVO. Olette olleet -- kaunistuksina kaiketikin! Täss' onkin asian
ydin: Karhu kammoo vainolaista, pelkää sen perunsa vievän. Uskokaa, kun
sanon minä: pelosta otti Karhu meidät mukaan neuvonpitoon. Mairitella
tahtoo meitä. Kun saa päälle paha päivä, meidät hän ensiksi syöksee
surmaan niinkuin suden suuhun. Karhuss' on kettua myöskin.
ORMA. Tuota nyt en minä usko. Hyvin on eletty aina. Karhu heimon pää on
oiva. Aina itse eellimmäisnä, kun on turma vain tulossa.
JOUTO. Eellimmäisnä, kun on vankina Venäen!
KULLERVO. Tai kun juhlissa jumalten juo itse isomman maljan sekä suulla
suurentelee!
ORMA. Jo nyt haastatte jotakin. Tunnen Karhun: miesten miesi. Teill' on
päässä vain jotakin häyryä kyläisen häpän.
KULLERVO (merkitsevästi). Meill' on päässämme jotakin -- sen sinä
oikein osasit! Sun on pääsi tyhjää täynnä!
JOUTO. Ett' oikein kolina käypi!
KULLERVO (otsaansa naputtaen). Täällä on sellaiset tiedot, jotka kerran
jotain maksaa! (Yhä salaperäisemmässä sävyssä.) Kyläll' on kokous
pietty, meidän neuvot, joiss' ei Karhun kumppaneita. Katsos, meitä on
enempi!
ORMA. Mitä sillä tarkoittanet? Ei ole enempi meitä.
JOUTO. Meitä on -- ja täytyy olla!
KULLERVO. Ei tietenkään enempi, jollei kaikki mukaan liity. Jos on
poissa Ormat, Jormat, niin ei tietenkään enempi. On vain oltava
kaikkien --.
JOUTO (väliin). Joka miehen jotta naisen!
KULLERVO (jatkaen). -- on nyt oltava mukana! Koittais kerran uusi aika!
ORMA (yhä epäillen). Koittais -- koska, minkälainen?
JOUTO. Kohta, kohta! Mikset osaisi sinäkin olla pitkän pöydän päässä?
KULLERVO. Eikö kelpaisi sinulle itsellesi ne oluet, mitä nyt Karhulle
kannat? Osais ehkä oma suukin syödä säynähän mätiä, ei vain kiiskin
ruotoloita.
ORMA (ymmärtäen asian). En tiedä -- olen jo vanha.
KULLERVO. Anna kuitenkin apusi, tarvitaan nyt neuvot tässä.
ORMA. Jos ma arvannen asian, en puutu mokomaan minä. Ne on houkkain
neuvoloita. (Nousee lähteäkseen ulos.)
JOUTO (ilkeästi yhä). Onko kiire Karhun luokse -saattamaan salainen
sana?
KULLERVO (kuvastuen, uhaten). Jos vain ikinä menet, virkat puolen
kirjaintakin, niin et enempi kävele -- se muista!
ORMA. Ole tuossa löpsimättä! Kukin olkoon kuin osannee, mitä se minulle
kuuluu, (menee.)
KULLERVO (Joudolle). Luuletko, että hän virkkais jotakin, veisi
Karhulle sanoman?
JOUTO. Sit' en usko. Vaikk' on lörppä Orman kieli, uskalla ei
uhallakaan näitä Karhulle kertoa. Ja sitäpaitsi, kunhan miettii aikansa
miesi, niin kenties mukaankin saapi. Ormall' on taipuisa mieli, mut on
hidas järjenjuoksu. Sitä enemmän on vain meidän toimittava.
KULLERVO. Niin, nyt on aika otollinen. Karhu, Kovas, kaikki tyyni
luottavat nyt meihin varmaan. Kukaan ei aavista mitään. Nyt on osa
otettava, kaadettava Karhun valta! -- Kun tulee Ujunoff tänne, oisi
vähän voideltava!
JOUTO (naurahtaen). On se ovela miesi -- Ujunoff. Ymmärsi näin yhteen
liittää "orjat" Suomen ja Venäen.
KULLERVO. Näytämmepä miss' on "orjat". Saisit toimittaa Tuulikin
tuomaan tänne otraolvet Ujunoffille iloksi.
JOUTO. Kaikki, kaikki katsotahan, kunhan saapuvat kokohon. -- Hst! Joku
liikkuu ulkopuolia.
(Tähyävät ovea kohti. Ovi aukenee hiljaa, Käpsä, keski-ikäinen,
pienenläntä ja lipevä mies pistää varovaisesti päänsä sisään
oven raosta.)
KÄPSÄ. Onko aika otollinen? Oletteko yksin täällä?
JOUTO. Aivan yksin. Käy vain sisään, Käpsä-veikko!
KÄPSÄ. Terve veljet, terve veljet! Onko varma, ettei kuule seinät,
katot?
KULLERVO. Varma, varma! On kai salainen sana, tärkeäkin...?
KÄPSÄ (puolittain kuiskaten). Ylen tärkeä sanoma. Ujunoff on kohta
täällä. Tuossapaikassa! Sata miestä aseellista rientääpi hänen keralla.
JOUTO. Meidänkö miestä?
KÄPSÄ (matkasten). Meidän miestä! Meidän miehet on kotona. On myös sana
saatettu heille, että kaikki kokoontuvat täällä teidän pirtillänne. --
Mutta Ujunoffill' on omansa, Vennään veljet kerallansa.
JOUTO (iloiten). Saa tästä punaiset päivät, riemun päivät, remun
päivät! (Käsillään tehden liikkeen). Kellistetään kerran Karhu!,
KULLERVO. Painitahan otson paini!
KÄPSÄ. Hiljaa, hiljaa! Ettei kuule Karhun pennut. Haistaako jotakin
Karhu?
JOUTO. Ei niin hiiren pihausta. Karhu täysin meihin luottaa, meille
puhuu puuhistansa... ei hän mitänä tiedä.
KÄPSÄ. Kas se hyvä, oikein hyvä. (Kuiskaten.) Käski Ujunoff sanoa, ett'
ois oikein somasti, jos ois naiset nauratella saanut iltansa iloksi --
itse sekä toverit toiset. Ois kylältä käskettävä...
KULLERVO (naurahtaen). Vai jo naista naurattelis. Tuulikiss' ois tuulen
tyttö Ujunoffille iloksi...
JOUTO (närkästyen). Tuulikissa! Hänt' en anna. Tuuli mun on
mielitietty.
KULLERVO. Älä turhia turise! Täss' ei auta! Asiaa avittaa tulee. Ja
kenpä sen sinulle sanoi, ettei Tuulikki tutustu mielellänsä Vennään
mieheen. Vieras maistuu makeemmalta.
JOUTO (vähän alistuvasti). Ehkä löytyypi muitakin. Katsotahan,
koitetahan...
KÄPSÄ. Mie vielä kylälle pyörrän... tuon muutaman tullessani
häilähtelevän hamosen. Terve vaan näkemiin, veljet. (Menee.)
JOUTO. Juokse, juokse! Väleen joudu myös takaisin!
KÄPSÄ (ovessa). Tuossa paikass' oon takaisin.
KULLERVO. Käy, Jouto, Tuulikki etsi, salaa ottakaa oluet, tuokaa tänne
tullessanne. Minä sill'aikaa penkit laitan miesten istumatiloiksi.
JOUTO Joudan käydä käskemässä. (Menee.)
KULLERVO (Järjestelee penkkejä y.m. pirtissä.)
ORMA (tulee sisään). Ohoh, mitäs laittaa miesi? -- Siell' on nyt
sumuinen ilma.
KULLERVO. Ilma onkin se onneksi. Katsos, kohta pidetään täällä suuri,
salainen kokous. Saapuu paljon tovereita kaukaisistakin kylistä. On
hyvä, kun on usma ilman päällä, eivät eroita tulijoita.
ORMA. Vai on kokous -- täällä?
KULLERVO (yhä houkuttelevammin ja luottavammin). On. On tullut myös
Venäeltä itse Semen Ujunoffi, entinen palkkaorjien päämies. Hän tänne
saapuu saatossaan sata miestä. Sinä et sitäkään tiedä, ovat jo Vennään
pojat maahan kaataneet pajarit. Kaikki riikin rikkalinnat maass' ovat
maan omana. Henkipattoina pajarit piiloissa nyt puikkelevat. Jaettu
tasan on tavarat.
ORMA (ihmeissään keskeyttäen). Älä!
KULLERVO (innostuen enemmän). Kaikki jaettu, maat ja mannut. Ujunoff on
uljas miesi! Kun hän otti ohjat käsiin, pyörähti pystyhyn toiset,
kaikki entinen kumohon. Orjat maassa matanehet nyt ovat isännät itse.
ORMA (epäillen). Kovin kuulostaa kummalta. Lienee viestit vika viestit
-- osaa en uskoa puoltakana.
KULLERVO. Kohta kuulet, kun tulevat. On vain oltava sinunkin meidän
liitossa lujassa. Teemme täällä saman tempun. Miks' ain olla
käskettävä, kun on valta käskeäkin! Suuret tästä sukee ajat.
Jouto ja Tuulikki tulevat kantaen suurta oluttynnöriä.
JOUTO. Ka, jo on Ormakin kotona.
ORMA. Jopa jo kotona -- missäs? -- Tännekö tynnörin tuotte? Kas kun
antoi Ripsa-muori.
TUULIKKI. Sit' ei muorilta kysytty.
JOUTO. Ottajall' on oma lupa.
ORMA (ihmetellen). Otitteko omin luvin kellarista juhlaolvet?
TUULIKKI (niskojaan viskaten). Olut on minun panema.
ORMA. Mut on otra Karhun otra, maltaat Ripsa makeoitti.
TUULIKKI. Minä makasin mallassaunan.
JOUTO (silmää iskien). Makasit -- sen minä tiedän! Mitä turhista
torista. Otettu mikä otettu.
KULLERVO. Sekä juotu, mik' on juotu. On oikeus ottaaksemme.
ORMA. Oikeusko? Sit' ei se ole.
JOUTO (tiuskasten ja nyrkkiä heristäen). Jos et, Orma, jo osanne itse
turpaasi tuketa, niin sen tukkean ijäksi!
ORMA. No, no, kuoma, katsotaanhan. Minä riitaa en rakenna.
KULLERVO. Paras onkin olla myötä.
TUULIKKI (iloisesti). Ja iloita elon aika. Saadaan kai huikeat hypyt!
Jouto kertoi, jotta saapuu Vennäänkin veikeät miehet omain poikien
lisäksi!
KULLERVO (Joutoon vilkaisten). Pidä varasi, Tuulikki, Vennääll' on
tuliset veljet... vievät sinulta siiven lennon.
JOUTO (turjottaen). Ei neittä väkisin naia... Ja jos vievät niin
viekööt.
TUULIKKI (kiusoitellen). Kas, kas, Jouto -- jokopa nyt joutavia!
ORMA (hyväntuulisesti). Vie sinä, minä vikisen -- ole vievinäs väkisin.
KÄPSÄ (kiireesti tullen). Ho hoi! Keppasi taas Käpsän jalka. Pian
saapuu salateitä miestä niinkuin Viron sutta. Onp' on neiotkin keralla!
JOUTO (laskee olutta haarikkaan ja tarjoo). Kippis, Käpsä! Saappas
tästä kielen päälle, että laulaisi vastakin.
KÄPSÄ. Kiitos, kuoma! (Juo.) Ohhoh! Oikeinpa hikosin, tuota... otan
vähän koivillekin. (Juo taas.)
JOUTO. Jotta keikkuis ketterämmin illan pitkissä iloissa.
TUULIKKI (nauraen). Voi mun pätö päiviäni, vieläkö Käpsäkin käkeisi
jalan norjan nostantahan!
KÄPSÄ. Tui, tui, Tuulikki, sinua! Viel' on käypä Käpsän mieli. Katso
illalla itseäs...
(Iloista, vähän pidätettyä hälinää kuuluu ulkoa. Sisälle
syöksähtää Suomelan alueen palkkaväkeä, etup. nuoria miehiä,
mutta myös naisia.)
KÄPSÄ. Ka, ka! Tulkaa vain peremmä!
ÄÄNI JOUKOSTA. Jopas Käpsä tänne kerkes!
KÄPSÄ. Käpsällä on kärpän jalka.
KULLERVO. Terve, terve pirttiin miehet sekä naiset naurusuiset! -- Jo
kai tiedätte asian: saamme kohta vierahia.
JOUKOSTA. Jo tuon saimme ilon sanan. Nousee tästä rennot rymyt!
KULLERVO. Nouseepa rumakin remu! Mutta -- hiljaa siitä niinkuin hiiret,
aikeestamme ankarasta! Pidetään vain niinkuin kestit -- muuta muka ei
mitänä.
JOUKOSTA (innoissaan). Se on selvä! Tehdäänpä salainen temppu,
hyökätään, kun nukkuu Karhu.
(Naurahduksia.)
KULLERVO. Onko kaikki yhtä mieltä: otetaan osamme näistä Suomelan
sukuperuista?
JOUKKO. Tietty se! Kaikki täss' on yhtä mieltä, vaikka valalla
vannottaisiin!
JOUKKO (yhä enempi hälisten). Kaikki olemme -- otamme kaikki!
KULLERVO. Kun nyt saapuu auttajamme, Vennään vetreät toverit, niin
pankaamme parastamme: annamme asunnot heille, leivomme leveät leivät...
JOUKOSTA (nauraen), Oikein limpun litsaukset... hä häh!
KULLERVO. Naiset pankohot olutta, kun ehtyy entiset varat.
JOUKOSTA. Naisill' on aina antamista!
(Naurua ja tuiskutusta.)
Ulkoa kuuluu kopinaa. Jouto pistäytyy ovesta kurkistamaan.
JOUTO. Käykää sisään... ahaa, kuomat, kaimat, käykää pirttihin sisälle!
KULLERVO (rientäen vastaan). Terve, toverit! Mitäs kuuluu? Tervetuloa
talohon!
Semen Ujunoff joukkoineen tulee.
SEMEN UJUNOFF (tervehdellen). Tjerve, tjerve! Kiitos, kiitos! Ensi
giertah Vermään veljet tjervedulleet on dalohon. Ensi giertah doverina
tavatahan.
KULLERVO (liehakoiden). Ensi kertaa! Se on totta. Mut ei suinkaa viime
kertaa! Toivottavasti tästä lähtein Vennään veljet ja Suomen toverit
aina yhdessä aprikoivat, auttavat toinen toisiansa... kaattaan Karhut
ja pajarit!
UJUNOFF. Da oigein sanoit! Hjuvin hjuva! Kaadaan Karhut da pajarit!
(Joukot nauravat.)
KULLERVO (kuljettaa U:n pöydän päähän istumaan). Vieraalle
kunniapaikka, päällikölle pöydän päähän!
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuvin hjuva!
KULLERVO (toisille ryssille). Te, toverit, katsokaahan kukin paras
itsellenne! (Naisiin viitaten).
Yleistä naurua ja naljailua.
TUULIKKI (vie oluthaarikan U:lle). Tulomalja päällikölle!
UJUNOFF (silmää iskien). Tjerveydeks, tjerveydeks! Kovin on punainen
juoma... da neion poski punaisempi!
(Tarjoillaan olutta, ensin Vennään miehille
sitten omille. Naljailua.)
UJUNOFF. A ennenguin muida muistalemme, pistetähän ilot pistoon! Jotta
norjistuis jäshenet pitkän matgan ja paagasen päälle. Soida, Ivan,
soidah shirmankka, Ivan, da, dantshikat, tavaarishij, Shuomen tjyttöjen
gerallah!
(Ivan ja Michael käyvät soittamaan. Suomen tyttöjen silmät
alkavat palaa Vennään poikien puoleen. Tuota pikaa käy iloinen
karkelo, pari ryssää laskee hihkuen "ripatskua".)
Esirippu
KOLMAS NÄYTÖS.
Suomelan valtapirtin eteinen. Oikealla ovi pirttiin,
vasemmalla toinen ovi. Perältä käynti ulos kartanolle.
Esiripun noustessa hälinää. Entiset palkkarengit ja Vennään
miehet rientävät edestakaisin eteisen poikki pirttiin ja pirtistä
ulos. Suomelan entisillä palkkarengeillä on venäläisiä päähineitä,
jopa mekkoja ja keihäitäkin. Kaikki ovat asestettuja.
Vasemmalla olevan oven luona seisoo Orma vahdissa alakuloisen
näköisenä.
Esiripun noustessa kuuluu pirtistä Ripsan järkyttäviä
kuolinparahduksia. Hetken päästä tulevat pirtistä
Kullervo ja Jouto.
KULLERVO (raa'asti nauraen). Vanha naakka-saatana! Siin' oli sinunkin
loppus! Et nyt enempi ärise!
JOUTO. Piru vie! Tää kävi hyvin! Ei aavistanut mitään Karhu, enempää
kuin Karhun ämmä, kun vähän yöunia häirittihin. Hurjia olivat ryssät
päälle käymään -- mutta kyllä joivatkin illalla, kolme tynnöriä olutta!
KULLERVO. Olut antoi tulta mieleen, sen sai kokea Karhu --
JOUTO (viitaten vas. olevaan oveen). Tuoll' on nyt Karhu aljunamme
salpain vankkojen takana. Hei, orjien isäntä, miltäs maistuu lainan
maksu! Saat nyt saada korkoin kanssa! Varo vaan, Orma, ettei karkaa
kaitsettavasi.
ORMA. Näettehän, että vahdin.
KULLERVO. Yksi vain livisti lintu. En ymmärrä vieläkänä, mihin häipyi
Heljä yöllä?
JOUTO. Miten pääsi, sit' en tiedä, mutta minne, sen tajuan. Koettaa
tietysti saattaa sanoman Kovakselle.
ORMA (hiljakseen). Silloin täst' on leikki poies. Uskokaa kun sanonkin:
hyvää täst' ei meille koidu.
KULLERVO. Tee sinä tehtäväs vainen, sull' ei muita mukinoita. Ja
muista: (tehden kädellään vastaavan liikkeen) nuoran jatko oot orressa,
jos vain Karhun karkuun lasket!
(Kullervo ja Jouto menevät ulos.)
ORMA (päätään puistellen). Jaa jaa. Saapa nähdä, mik' on loppu. Ylen on
pitkälle menty. (Huokaisee.)
KARHU (kolkuttaa vas. sivuovea sisäp.) Orma! Kuuletko, Orma!
ORMA (hämmentyen). Hst! Kuulen, mutta en uskalla kuulla...
KARHU. Raotahan ovea hieman. Enhän sulle mitään mahda... tahtoisin vaan
puhua hiukan.
ORMA. Vähän pönkää saatan siirtää, muuta juuri en uskalla.
KARHU (oven raossa). Sanohan minulle, Orma, sinä, joka olet näillä
tanhuilla kasvanut, kulkenut kuten minäkin, sanohan minulle, mitä tämä
kaikki oikein tarkoittaa? Minkä vuoksi toitte vieraan, vanhan
verivainolaisen tänne, ja yhdessä hänen kanssaan katalasti yöllä
karkasitte kimppuumme, murhan, ryöstön töihin? Onko puuttunut jotakin?
Enkö aina ole parastanne katsonut? Onko ollut ruoska ruokananne?
ORMA (hämillään). Eipä suinkaan, isäntä, ei suinkaan. On ollut kysta
kyllin silloin meillä kuin sinullai. (Pelästyy puhuneensa liikaa.)
Tuota... mutta niin, minä en tiedä... minä en tuonut vainolaista...
KARHU. Enkö ottanut teitä yhteisiin neuvonpitoihin, enkö aina --
(vetäytyy pois, joku tulee ulkoa ja menee pirttiin).
ORMA. Hst! Joudun vielä minä hirteen. Katsos, en halusta olisi tässä,
mun on pakko ollakseni, jos mieli elohon jäädä.
KARHU (katkerasti). Hm! Kehnoill' on matalat keinot! -- Sanohan vielä,
kuink' on laita vanhan Ripsan?
ORMA (epäröiden). Pirtin puolla ruumihina --
KARHU. Ruumihina vaimo vanha -- Entä Heljä -pääsikö karkuun?
ORMA. Pääsi -- ainakin toistaiseksi. Monta ovat etsijätä laittaneet.
Pahoin pelkään, että tapaavat.
KARHU. Varjelkohon Kaikkivalta! (Vetäytyy pois.)
Ulkoa alkaa kuulua melua. Ujunoff ja eräitä toisia ryssiä
tulee ryöstösaalista kantaen. Siinä on taljoja, vaatteita,
metalliesineitä y.m.s.
UJUNOFF. Ah, Orma, vanha mieshi! Katsho sie vaan Karhua! A vot myö
kjulassa kjäväsimme, rigas kjula, julen on paljo shaalihia, on kalua
kaigenlaista. Ei juoshut huggahan hurme, joskin kaatui joitakuita.
(Sylkäisten) Naplivaitj! Karhull' on angarat voimat, monda magasi
maassa mieshtä, jennenguin nuorih giinnih shaatih. --
TUULIKKI (tulee sisältä).
UJUNOFF. Ah, sinä gorea tjyttö! Jo oli igävä miulla Tuulikkia
tjyttöstäni. (Noppaa vyötäisiltä Tuulikkia ja paiskaa poskelle
suutelon. Tuulikki on vähän hämillään, mutta sallii sen tapahtua.)
TUULIKI. Olen pirtin puhastanut, ett' ois urhoilla tiloa, vierahilla
liiatenkin.
UJUNOFF. Vot se on hjuva, oigein hjuva! Tuulikkini, saamme taas illalla
iloita. -- (Päätään osottaen) A piäss' on vjähän raaskas paino, kova
myös ollut on urakka, tuoppas oltta miesten juoda!
TOINEN RYSSÄ. Vot, vot, tuo olutta saavillinen! Julen on aangara jano.
TUULIKKI (lähtien). Vielä on pieni tynnörillinen olutta. Tuon sen.
Sitten kaikk' on lopussa.
UJUNOFF. Tjaa -- on pandava uudet olvet. A nyt tuo välehen vjähän,
koht' on kieli kidassa kiinni!
Tuulikki ulos. Ujunoff ja ryssät sisälle.
Kullervo ja Jouto tuovat ulkoa vastaanrimpuilevaa Marvaa.
KULLERVO. Katsos, Orma! Vipuun kävi vanha varis.
MARVA. Mitä tahdotte minusta? Päästäkää pois näkemästä näitä päiviä
pahoja. Liiaksi olen jo vanha teidän rääkätä, repiä!
JOUTO. Eihän rääkätä sinua, kun oot vaan avuksi tässä.
MARVA. Ei minusta mitään apua.
ORMA. Antaa toki vanhan olla.
KULLERVO (suuttuen). Jo nyt on saatana tässä! Teist' on aina vain
vastusta!
JOUTO. Liiaks istuu orja heissä. Aina vaan ovat kärttäneet isäntäinsä
suosiota. Meitä nuorempia polettu takanapäin liiatenkin. Nyt kun me
heillekin päivät paremmat laittaisimme, vapaat päivät, onnen päivät,
eivät ymmärrä ottaa vastaan, eivät auttais ehkes meitä. -- Ei oisi
Ormakaan tuossa, ellei oisi pakko olla!
ORMA (ei virka mitään).
MARVA. Ja mikä olisi se onni, jonka meille tarjoisitte? Itse näette:
ryövärein ja roistoin onni!
KULLERVO. Varo kieltäs, ämmänkenkku!
MARVA (melkein huutaen). Sen sanon, huudankin julki: tää on roistojen
tekoa, murhamiesten --
KULLERVO (Iskee nyrkillään korvalle, jotta Marva kaatuu). Äsh, perkele!
MARVA (yhä jatkaen pitkällään). -- pettureitten, maankavaltajain
kurjain...
KULLERVO (potkien Marvaa päähän). Tuhannen tuhatta! Vaikenetko,
vaikenetko!
MARVA (surkeasti). Auta, Luoja Kaikkivalta -- (Pyörtyy.)
ORMA (nöyrästi, lepytellen K:a). Anna olla vanhan vaimon. Eihän hän ole
mitään pahaa tehnyt, eikä hän oikein ymmärrä näitä -- ... kukapa
näitä...
KULLERVO. Kyllä minä panen ymmärtämään... niin hänen kuin sinunkin!
ORMA. No, no, kyllähän minä... eihän tässä...
JOUTO. Tule jo, mennään pirttiin! Ujunoff odottaa sopimaan, kuinka
paljon ryöstösaalista saavat he mukanaan viedä, sekä mitä tehdään
vangitulle (viitaten Karhun ovea kohti).
KULLERVO. Mennään sitten. (Ormalle), Mutta muista! (Menevät.)
ORMA (ryhtyen auttelemaan Marvaa). Voih, voih, näitä pälkö päiviämme!
Jo nyt johonkin jouduttihin!
TUULIKKI (tulee ulkoa olutämpäri keralla, pysähtyy). No, mikäs muorille
kävi?
ORMA. Tässä Kullervo kiivastui, oli potkia kuoliaaksi Marva-raukan...
MARVA (vähän tointuen). Varjele, vakainen Luoja, päästä näitä
näkemästä!
TUULIKKI (kevyesti). Vai jo väsähti varis... on kai rääkkynyt
tarpeheksi. (Menee pirttiin.)
MARVA (raukeasti). Tuulikki... sinäkin tyttö! Pääsis tuonelan tupihin,
siell' ois olla armahampi!
ORMA (toimitellen Marvaa lähtemään). Koeta joutua johonkin piiloon...
pois tästä välehen pääse! Luulen, että tulee tästä kohta kahta
kauheampaa! Riennä! En voi seurata edemmä. Minut hirtehen vetävät, jos
vain tästä hievahdankaan. Ohoh! Ehkä jaksat yksinäsi...
MARVA. Kun en jaksa, niin vaipunen. Hylkäs kansa Kaikkivallan,
Kaikkivalta kansan jätti. Pääsis pois päiviltä näiltä! Voih, voih,
Orma, -- jää hyvästi! (Lähtee.)
ORMA (kuullen pirtistä ääniä). Hyvästi, hyvästi, Luojan haltuun!
(Rientää vahtipaikalleen. Kullervo, Jouto ja
Ujunoff tulevat pirtistä.)
KULLERVO. No mihin joutui ämmänkääkkä!
ORMA. Mihin lie hoippunut siitä; en tullut kysyneheksi.
KULLERVO. Samapa tuo. Vaikka olisi saanut nyt olla näkemässä Karhun
rakki, kuinka ulvoo Otso itse. -- Ota pois ovelta pönkä!
ORMA (kysyvästi katsoen). Pönkä poisko... miksi sitten?
KULLERVO. Sittenpä saat senkin nähdä. No!
(Orma ottaa pöngän ja avaa oven. Kullervo, Jouto ja pari muuta
miestä menevät koppiin ja tuovat köysiin sidotun Karhun esille.
Karhu jäykkänä, pystypäisenä. Orma vetäytyy nurkkaan.)
UJUNOFF. Vot, vot, karhundantshuttajat! Shaakaapas otukseen hengi,
jotta hjuppis ilokshemme! (Nauraa raa'asti.)
KULLERVO (pilkallisesti). Tanssi nyt Kalevan tanssi, oikein Ukon
uhritanssi meidän mielemme ratoksi -- saat olutta siemauksen!
JOUTO (samoin pilkallisesti). Saatpa niinkin! Hypi, hypi, niinkuin
hyväkin hullu-heikki, niinkuin me ennen sinun eessäsi leiskuimme. Nyt
on tullut vuoron vaihto. Meilt' on poissa kaulanauhat, sinull' on
hamppuset käädyt. (Osottaa köyttä Karhun kaulan ympärillä.)
KARHU (vaikenee täydellisesti).
KULLERVO. Jäätyikö kieli kitaan kiinni! Tais' olla pakkanen pieni
yöteloilla kuulun Karhun.
KARHU (vaikenee yhä).
UJUNOFF. A keksinpä mie kjeinon hjuvan, millä pienet lustit saadah!
(osottaen Karhua) Sidotah tshort seinäh giinni... vot siull oiva
ambutauluh! A nyt pannah gilba, kuka on tarkin nuolen tjerävän
ambumises! Kuka tapaapi lähemmä, a ilman ettei reigää tule.
KULLERVO. Ohoh! Se on oiva tuuma... ehkä tepsivi muutakin.
(Komentavasti huutaa pihalle) Miehet, uhrihongan utareihin Karhu kiinni
kytketähän!
(Pari miestä tulee sisään.)
KARHU (mahtavasti). Katalat, maanpetturit kurjat kiroon!
JOUTO. Ähäh! Jopa joutui kelloon ääni!
KULLERVO. Sano nyt ensiksi meille, millä toimin kulkee Kovas -- ja
missä?
KARHU (ei vastaa).
KULLERVO (viekkaasti). Voimme säästää me henkesi, rauhassa saat täältä
mennä, jos lupaat ja luovutat meille kaikki maas' ja mantus'.
KARHU. Orjille -- en ikinä!
KULLERVO. Kas, kas! Orjille, sanoitko? Muka itse teit vapaiksi meidät,
vertaisiksesi mairotit.
KARHU. Orja orjana kuoleekin! Sit' ei voi vapaaksi tehdä... liian
kehno, huono aines. Vasta täysin sen tajuan.
KULLERVO. Varo! Henkesi on käsissämme! Toki säästämme sen, jos vain
vannot ja vakuutat luopuvasi kaikesta... ettet ilmoisna ikänä tule enää
näille maille. Et itse etkä myöskään muita laita.
KARHU. Minä tulen! Viekää kaikki, viekää henki! Tulen kuin taivahan
vasama tuolta puolen tuonelankin! Maankavaltajat kaadan! Nousee uusi,
uljahampi Kalevan kantaheimo! Kasvaa kansa valkeampi, suku suurempi
sukeaa, jok' ei vieraita kumarra, petä peltoja isien!
JOUTO (kiusoittavasti). Kynnet poikki kuulun Karhun! Viekää puuhun
pilkaksemme!
Miehet vievät Karhun ulos. Kullervo, Jouto ja Ujunoff
katselevat peräovelta.
UJUNOFF (Kullervolle) Ah, sie viisas, jylen viisas olet tavarish. Da
nyt on Karhu gaatomailla. A, kuka ensimäiseks ambuu?
KULLERVO. Kunnia se vierahalle. Anna mennä vaan!
UJUNOFF (tähdäten jousella). Katsotah, mie hiukset puuhun naulaa!
(Laskee nuolen, joka vähän haavoittaa Karhun päätä.)
UJUNOFF. Tshort pergeleh, naarmun teki!
JOUTO (ihastuksissaan). Kas, hyvin Ujunoff tähtäs, hyvin! Laske toinen
rintaluihin?
KULLERVO. Varro veikko! Oikeus on omaisilla Karhun peijaisten pitohon.
(Singauttaa nuolen. Kuuluu Karhun parahdus. Kullervo kerskuen.) Siihen
suistui suuri Karhu.
UJUNOFF. Äsh, tshort, välehen päästit, kovin välehen. Loobetit jo hubin
meiltä... oisi shietänyt enembi. (Sylkäisee kiukuissaan.) Tshort!
(Joudolle) A sie harooshi olet tavarish, etshi doinen ambudauluh!
KULLERVO (Lyöden Ujunoffia olalle). Huoli tuosta Vennään veikko. Aika
pirttiin astella jo peijaismaljat pohjaan juomaan. Ujunoff, sa uljas
poika, tule kuin isäntä tänne! (Avaa oven Ujunoffille)
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuva, hjuva, tavaarish. A hjuvat olvet Karhun
olvet, da hjuvat tytöt Shuomen tytöt! A konsanaan ei eroan Vennään ja
Shuomen tavarish!
(Menevät pirttiin.)
ORMA (hiipii esille mielipuolena, ja lyyhistyen lattialle purskahtaa
rajuun hullun nauruun.)
Esirippu
NELJÄS NÄYTÖS.
Suomelan pihalla, valtapirtin raunioilla. Oikealla sivustalla
vielä kyteviä ja palaneita vanhan valtapirtin hirsiä. Vasemmalla
ja taustalla metsää, kotikuusia.
Raunioissa jokunen ruumis. Kevät. Aamu alkaa sarastaa. Viimeisten
hankiaisten aika.
Rauniolla, kypenien keskellä puuhaa hullu Orma, seipäällä
kohennellen.
ORMA. Pönkä... mihin joutui pönkä... Karhu karkuun pääsee... minut
hirteen vetävät... Kovas on kova miesi... Ai, ai .. hii-iii. (Löytää
kekäleiden joukosta Kullervon ja Joudon ruumiit, jotka tuntee.) Kas,
kas! Kullervo ja Jouto... mitä siinä nyt makaatte, nouskaa ylös...
pirtti lämpiää jo... jo on kukko kiekahtanut... hii-ii-i...!
MARVA (tulee kepin varassa vaivaisesti, vasemmalta). Auta, Luoja
armollinen, kaitse kaunoinen Jumala! Nämä päivät hirmun päivät piti
vielä näkemäni, nämä ajat onnettuuden, ajat huutavan häpeän... Veli
vasten veljeänsä... Vanha Kalevalan valtapirtti kekäleinä, kypeninä.
Tätä se uneni tiesi, viime vuonna näkemäni. Kaatui valkea hevonen,
kaatui kaikki kaunis maahan, uupui kunnia inehmon. (Aikoo istuutua
kivelle, mutta huomaa samassa Orman, säpsähtää.) Taar' avita! Orma
keskellä kyventen! Mitä etsit, mies poloinen?
ORMA. Laitan hyvän naurishaudan... onpa tuhkaa tarpeheksi... hii-ii...
MARVA (surullisesti, istahtaa). Niin, niin. Sammuvat kypenet kohta,
niinkuin sammui Orman järki. Kaikki kaatuu, kaikki murtuu...
ORMA. Kullervo ja Jouto lämmittelevät nyt tuossa. Kullervo ja Jouto
suuren takan tekivät... Tuli lämmin... lämmin... hii-ii...
MARVA (siirtyy katsomaan). Totisesti Kullervo ja Jouto! Armahda, Herra!
Suuren takan tekivät... se käristi siivet heiltä. (Siirtyy jälleen
istumaan.)
ORMA. Mutta kauas lensi iso lintu...
MARVA. Mikä lintu lensi?
ORMA. Uljas, uljas... lensi lintu... "Tule pirttiin, ole kuin isäntä
itse!" sanoi Kullervo... Nyt se lensi... iso lintu...
MARVA (itsekseen). Mitä kurja tarkoittanee...
ORMA. Ujunohvi lensi... kun rupesi siivet palamaan... hii-iii...
MARVA. Sitäkö tarkoitatkin. Tietysti, tietysti lensi. Parempi kun ei
olisi tullutkaan sinä ilmoisna ikänä! Onko milloinkaan verivainolainen
tuonut muuta mukanansa kuin tuhoa vaan ja turmaa. (Valittavasti.) Mikä
sokaisi meidän miehet, saattoi tuolle petoksen tielle, joka jo nyt on
vienyt tuhkaksi ison tupamme, koko maamme mureheseen, kansan kauneimmat
suruhun, jonk' ei vertaista koettu.
KÄPSÄ (kuukistellen, kurkistellen tulee). Voi hyvät ihmiset
tokkiinsa... hyvää huomenta sentään, olkoon aamu armahuinen! Voi hyvät
ihmiset... minkälainen on ollut rytäkkä, meno ja meteli!... Jaa jaa...
MARVA. On ollut meno ja meteli -- ja nyt kytevät kypenet.
KÄPSÄ. On toki onni, että olette elossa vielä... Minäkin poloinen poika
viime hilkussa livahdin! Kun kuulin Kovaksen tulevaksi mukanansa kaikki
ylämaan miehet, minä heti älysin -- ja sen nyt pässikin tajusi! -- että
lyhveen loppui ilonpito, että kostaa Kovas Karhun kuoleman, maksaa
mahlat Ripsa-muorin...
ORMA (asettuu taas vahtiasentoon). Karhu! Pysy vaan sisällä...
hirttävät minut... hii-ii...
KÄPSÄ (säikähtäen). Mitä... hii-ii? Onko mennyt Orman pää --? (tehden
sormellaan liikkeen.)
MARVA (surullisesti nyökäyttäen). On mennyt Orman. Lie monen muunkin.
KÄPSÄ. Vai niin, vai niin. Taar' avita mokomasta! Niin, niin, älysin
silloin minä, älysin koivet alleni ottaa; minä metsään puikin. Aina
Komussuon piilopirttiin Hötövuoren juurelle minä liputin. Siellä olen
maannut kuin hiiri kolme vuorokautta, pieni (näyttäen) noin pieni
leivänkannikas eväänä. Koska arvelin rymäkän ohi jo olevan,
kurkkailemaan lähdin... täälläpä kypenet löydän.
MARVA. Autiot ovat taas asuintilat. Kohonnevatko konsanansa, nyt kun ne
oma heimomme hävitti. Voi päiviä näitä!
ORMA. Ui ui ui... Kullervoll' on niin paha silmä...!
KÄPSÄ (siirtyy katsomaan). Hui ui! Siin' ovat nyt tuhkassa tuhmat...
Minä jo aattelin, ettei tässä kunnian kukko perältä laula...
MARVA. Vaikka taisit itsekin niiden hommissa olla...
KÄPSÄ. Minäkö? Niin -- tulinhan tuota olleheksi, kun en muutakaan
uskaltanut. Mutta kun sitten oikein juotiin ja mekastettiin ja
ryssäin avulla alettiin päälle käydä, niin arvasinhan minä, että
hiidenkattilaan se kumminkin lopuksi vie... minä kolmasti sylkäsin ja
salaa tieheni livistin. Usko se, niin tein! En ole hiirtäkään tappanut
tässä, en kenellekään pahoja tehnyt...
ORMA (on huomannut metsässä Tuulikin, juoksee sinne). Haa, Tuulikki!
(Vetää mukanaan Tuulikin esille). Tule nyt tänne Tuulen tyttö!
Vieraille olutta hiii... Hii... uiiii... Kaksi tynnöriä olutta...
pitkät parrat... tuo olutta ämpärillä...
TUULIKKI (vastustellen). Hellitä, jumalanluoma! vaiko pirun liet
riivaama!
ORMA (yhä kiskoen). Yks hyvää, kaks pahaa... pitkät parrat pahaa...
Jouto, nouse ylös, Tuulikki tuopi olutta...! (Hellittää T:n).
TUULIKKI (kirkaisten). Aih! Sitä aavistinkin (Tarkastellen Joudon
ruumista). Näin sinut ruumiina tapajan, kartena nyt palaneena...
KÄPSÄ. Niin, palaa se paraskin miesi, kun on oikein hyvät sytyt.
TUULIKKI (suuttuen). Lemmon koira! Vai irvistelet vielä tässä! Miss'
olit silloin sinä, kun miehiä tarvittihin? Eipä sua silloin nähty!
KÄPSÄ. Hiljaa, hiljaa, piikaseni! Hullu, ken tulehen syöksee, viisas
kiertää loitommalta!
TUULIKKI. Jäniksell' on pitkät sääret, pitkät sääret ja viisto suu!
KÄPSÄ (miehevänä). Kuule, sinä piikainen, sinä älä koittele miehen
sisua! Älä, älä...!
TUULIKKI. Pyh! Miehen! Onko tässä tuumaakaan miestä! Toinen on hullu,
toinen on narri!
(Lähtee äkeissään pois.)
KÄPSÄ (huutaa jälkeen). Mene sinä vaan polvelle pitkäparran, mene
perässä, mene perässä! Ehkä elossa tapajat -- jos on ollut nyt hällä
kyllin pitkät sääret!
ORMA (huutaen). Hii-ii... vie olutta ämpärillä... hii...!
MARVA (alussa itsekseen). En olis uskonut Tuulikista... (Nousten.)
(Käpsälle ja Ormalle.) Tulkaa saunan turviin tuonne! Se toki rannalla
palamatta säilyi. Yksi on edes katto päämme päälle vielä. (Ottaa Ormaa
kädestä). Tule pois saunahan, Orma! Saat kannikan korean, sen oon
säästänyt sinulle.
KÄPSÄ (myöskin Ormalle). Niin, pois tule tästä. Tässä ei enää mitään
vahtimista. Mennään nyt.
(Menevät Ormaa taluttaen.)
Hetken päästä tulee uupuneena Heljä. Aamu hiukan valkenee.
HELJÄ (laulaa).
Soi, soitto, murehen soitto,
katkera kaiu häpeän soitto,
tihutyö nyt maita kulki,
ilkirutto rutsasi kansan.
Mennyt on kunnia Kalevan.
Elä koita, korkea aamu,
ellös, aurinko, ylene
päälle polon Kalevan kansan,
heimon herjan hartioille,
kaatoi itse se itsensä.
Soi, soitto, murehen soitto,
painu yöhön, päivän silmä,
ettet näitä sa nähdä saisi,
pettureita isäin pellon,
maansa myyneitä myyriä.
(Istahtaa. Itkee.) Nyt mun uupuivat voimani. Kiitos olkoon
Kaikkivallan, ettei ennemmin uupuneet, että jaksoin, minkä jaksoin.
On mennyt manan villeihin viitoihin maammo minulta, äitini armahuinen.
On sammunut taaton silmä kavaltajan käden kautta. Siellä nyt laupiaissa
lehdoissa käyskelette. Mutta voi, taattoni totinen, tapaat kun isien
henget siellä, niin kuinka heille kertoa saatat tämän ikuisen häpeän
työn, kurjan kataluuden teon. Vaikeata, vaikeata se on. Kauhistuvat
isien haamut, vaipuu rauha vainajilta.
Mutta odotahan, odottakaa, henget menneiden polvien ja sinä taattoni
oma. Kuulette toki sanomat toiset, että on Kovas kostanut taaton
kohlut, maammon mahlat on maksanut. Palanneeko hän sitten elävitten
joukossa mun luokseni tai astuuko sankarina suurena teidän tykönne, te
vainajat, mutta kalpana Kaikkivallan hän nyt ainakin iskee iskunsa
totisen puolesta isäin kunnian. Vielä on Kalevan maass kuulua myös
kunnokkuutta!
Olen ylpeä sulhostani!
(Nousee reipastuneena ylös. Yhä valkenevassa aamussa
alkaa joku yksinäinen, aikainen lintu laulahdella.
Kuuluu tuohitorven toitotus.)
Mitä? Kuulinko oikein? (Taas toitotus.) Totisesti mun korvani tutun jo
tajusi äänen! (Toivehikkaassa riemussa.) Joko saapuu sulhoni suuri,
joko sankarit palaavat?
(Yhä lähempää toitotus, sitten Kalevan miesten laulu):
Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,
terve, Suomi sa kallis ja suuri,
tätä maata ei petturit konsaan saa.
sen on suojana rintaimme muuri.
Sait nähdä sa häpeän inhat tiet,
sen kestit, sen kestit sa sentään.
Koti kallehin, onnekas kerrankin liet,
pyhä kiitos nyt korkeelle lentää.
Kotitanhuat, hei, terve Kalevan maa,
Terve, terve, Suomi nyt suuri,
tätä maata ei petturit, vieras saa,
sen on suojana rintaimme muuri!
(Laulun aikana tulee esille aseistettu, reipas miesjoukko, Kovas
etunenässä.)
KOVAS (huomaten Heljän). Terve, Heljä morsioni! Täälläkö olet jo
sinäkin! (Syleilee). Kas tässä, pojat, vanhan Karhun uljas tytär, jota
meidän ja koko Kalevan maan on pelastuksestaan kiittäminen. Paljain
jaloin, puolialastomana hän riistäytyi läpi murhamiesten kätten, kuin
tuulen siivillä kiidätti sanoman meille. Henkihieverissään lattialle
tuupertui, toki sanotuksi sai: "petos, katala petos, maankavallus,
maammo maassa, taatto ryssäin ja omain vanki!" Enempää ei tarvittukaan
-- loput tiedämme kaikki.
JOUKKO. Eläköhön Heljä-neito!
KOVAS. Niin kuulkaa nyt veljet! (Heljälle) Tässä vanhan raunioilla,
aamussa armahamman ajan, ympärillä sotaveikot, otan nyt omaksi sinut.
Vannon taivahan valalla!
JOUKKO. Siunatkoot siniset ilmat liiton pyhän! Olkoon onni!
KOVAS. Kiitos, veikot! (Syleilee Heljää.) Oi, sa uljas Heljä-kukka!
HELJÄ. Pieni mun on osa tässä. Mitä itse toimititte?
KOVAS. Nyt on selvä Suomen päivä. Katalimmat tuhon korpit tuolla
viruvat raunioissa. Ujunoff vain muutaman miehen kera hurjasti paeten
nahkansa pelasti. Mutta takaisin ei palaja sen vannon, ja vakuutamme!
Voittajina paljon suurempina palaamme nyt kuin vuosi sitten, nyt on
rinnasta omastai ilkikasvi katkoeltu, paise saastainen reväisty. --
Vaikka on nyt raunioina Kalevalan valtapirtti, niin pian kohoaa sen
tilalle uusi, nousee entistä ehompi! Kasvaa turve ylitse hautojen,
kuivuu viljat kyynelvedet, kirkastuupi murhe musta. Alta tuskan ja
tulenkin nousee suuri Suomen päivä -- aamu armias Jumalan. Tuli polttaa
terveheksi, mikä maassa lie mäteä, alla syämmen alahaista. Kirkastuupi
kansan sielu, valkeneepi valju aatos, koko heimo korkeneepi. Alta
vallan vainolaisen nousee ehjänä Kaleva kera valkeiden valojen.
JOUKKO. Ehyt on Kalevan kansa! Suomi nousee suurempana, kirkkahampana
porosta!
KOVAS. Vannomme ikivalalla!
JOUKKO. Vannomme ikivalalla!
Nuorten urhojen laulu:
Korkene jo, Luojan armon päivä
yöstä Suomen veljesveren ruskon,
haihdu halla, häivy kauhun häivä,
uuden saamme valkeamman uskon!
Kauniimpina näin me tuhkan alta
päivää päin nyt käymme kaikkialta,
työn ja rauhan onneen Suomen viemme,
Kaikkivalta, valkaise jo tiemme!
Esirippu
***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KALEVAN UHRI***
******* This file should be named 65299-0.txt or 65299-0.zip *******
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/2/9/65299
Updated editions will replace the previous one--the old editions will
be renamed.
Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
law means that no one owns a United States copyright in these works,
so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
specific permission. If you do not charge anything for copies of this
eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
performances and research. They may be modified and printed and given
away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
trademark license, especially commercial redistribution.
START: FULL LICENSE
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
works in the collection are in the public domain in the United
States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
United States and you are located in the United States, we do not
claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
displaying or creating derivative works based on the work as long as
all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
in a constant state of change. If you are outside the United States,
check the laws of your country in addition to the terms of this
agreement before downloading, copying, displaying, performing,
distributing or creating derivative works based on this work or any
other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
representations concerning the copyright status of any work in any
country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you'll have to check the laws of the country where you
are located before using this ebook.
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
contain a notice indicating that it is posted with permission of the
copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
the United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
posted with the permission of the copyright holder found at the
beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
any word processing or hypertext form. However, if you provide access
to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
provided that
* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
within 60 days following each date on which you prepare (or are
legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
payments should be clearly marked as such and sent to the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation."
* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or destroy all
copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
works.
* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
receipt of the work.
* You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
electronic works, and the medium on which they may be stored, may
contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium
with your written explanation. The person or entity that provided you
with the defective work may elect to provide a replacement copy in
lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
or entity providing it to you may choose to give you a second
opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of
damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
violates the law of the state applicable to this agreement, the
agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of
computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
www.gutenberg.org
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
volunteers and employees are scattered throughout numerous
locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
date contact information can be found at the Foundation's web site and
official page at www.gutenberg.org/contact
For additional contact information:
Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
[email protected]
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
state visit www.gutenberg.org/donate
While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations. To
donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
freely shared with anyone. For forty years, he produced and
distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search
facility: www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
