The Project Gutenberg EBook of Ilolaulu Jesuksesta, by Mattias Salamnius

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org


Title: Ilolaulu Jesuksesta

Author: Mattias Salamnius

Release Date: April 20, 2011 [EBook #35923]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOLAULU JESUKSESTA ***




Produced by Tapio Riikonen






ILOLAULU JESUKSESTA

Runoili

Mattias Salamnius


Alkuperäisen painoksen mukaan ojennettu
sekä alkupuheella varustettu.


Porvoossa 1886,
Werner Söderström, kustantaja.
G. L. Söderströmin kirjapainossa.



SISÄLLYS:

       Esipuhe
    I. Jesuksen syntymisestä
   II. Jesuksen syntymisen ilmoittamisesta paimenille
  III. Tietäjät idästä etsivät Jesusta ja häntä palvelevat
   IV. Herodeksen tyranniudesta Jesusta ja viattomia lapsia vastaan
    V. Jesuksen opetuksesta ja tunnustähdistä
   VI. Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta
  VII. Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä
 VIII. Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa
   IX. Jesuksen kiinniottamisesta
    X. Jesuksen kärsimisestä Hannaksen ja Haifaksen tykönä
   XI. Juudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä
       kuolemasta
  XII. Jesus viedään hengellisestä oikeudesta maaherran Pontius
       Pilatuksen etehen
 XIII. Jesus viedään Herodeksen etehen, pilkataan ja pois lähdetetään
  XIV. Pilatus tahtoo päästää Jesusta juutalaisten tavan jälkeen
   XV. Pilatus antaa ruoskia Jesuksen ja tuomitsee kuolemahan
  XVI. Jesuksen matkasta Golgatahan
 XVII. Jesuksen ristinnaulitsemisesta ja Pilatuksen
       päällekirjoituksesta
XVIII. Jesuksen pilkasta ja ryövärin kääntymisestä
  XIX. Auringon pimenemisestä ja Jesuksen kuolemasta
   XX. Tunnustähdistä Jesuksen kuoleman jälkeen
  XXI. Ryövärein luiden rikkomisesta
 XXII. Kristuksen hautaamisesta
XXIII. Haudan vartioista
 XXIV. Jesuksen helvettiin alasastumisesta
  XXV. Kristuksen ylösnousemisesta kuolluista
 XXVI. Vaimoin haudalla käymisestä
XXVII. Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa
XXVIII. Jesuksen ylösastumisesta taivaasen
       Päätös.




ESIPUHE.


Mattias Salamnius on epäilemättä etevin suomenkielinen runoilia Ruotsin
vallan aikana. Hänen runoteoksensa _Ilolaulu Jesuksesta_, joka ensi
kerta painettiin Turussa v. 1690 ja jota sittemmin on ilmestynyt
viisitoista painosta, on aina puhtaan kielensä, ja yksinkertaisen, vaan
mahtavan esityksensä kautta säilyttävä sijansa Suomen kirjallisuudessa.
Sitä valitettavampaa on että sen tekiän elämänvaiheet ovat milt'ei
kokonaan tuntemattomat. Stiernman teoksessaan "Aboa litterata" sanoo
hänen olleen kappalaisena Pohjanmaalla, ja Daniel Juslenius mainitsee
hänet, ristimänimellä Johannes, Kalajoen kappalaiseksi, mutta ei
kumpaankaan ilmoitukseen liene luottamista (Juslenius on nähtävästi
hänet sekoittanut Johannes Salmenius vanhempaan Kalajoella). Julius
Krohn on sentähden, turhaan haettuansa hänen jälkiänsä Turun ja Upsalan
ylioppilasluetteloista sekä senaikuisista henkikirjoista Pohjanmaalla
ynnä muualta, epätoivossaan lausunut arvelun, ett'ei Mattias
Salamniusta ole ollutkaan, vaan että se olisi vaan kirjallinen
salanimi. Tämä arvelu ei kuitenkaan ole todennäköinen, ja yksi sen
jälkeen ilmi saatu tieto kumoo sen kokonaan.

Piispa Johannes Gezelius nuoremman muistokirjassa (joka Suom. Kirj.
Seuran arkistosta äsken muitten historiallisien asiakirjain joukossa
siirrettiin Suomen valtioarkistoon) löytyy näet luettelo hänen
piispanaikanansa Turun hiippakunnassa kuolleista papeista ja tästä
luettelosta löysin myöskin sanat "Math. Salamnius in Parigas." [Kaksi
viimeisiä sanaa vaikeat lukea.] Koska luettelo on tehty kronologisessa
järjestyksessä ja molemmin puolin tavataan henkilöitä, jotka
tiettävästi kuolivat v. 1691, on tämä vuosiluku myöskin pidettävä
Mattias Salamniusen kuolinvuotena. Mutta huomattava on ett'ei hänen
virkaansa mainita, esim. "sac(ellanus)", niinkuin melkein kaikista
muista, ja kun Paraisten papit tältä ajalta muuten ovat tunnetut, ei
voi tehdä muuta päätöstä kuin ett'ei hänellä ollut varsinaista
papinvirkaa. Tähän sopii myöskin yhteen että mainitussa Gezeliusen
muistokirjassa päälläkirjoituksella "Vacantes & Exspectantes", (näht.
vuonna 1690) mainitaan muiden joukossa "Dn. Mathias Salamnius."
[Paraisten kirkonkirjat alkavat (kapp. H. Malinin antaman tiedon
mukaan) vasta v. 1721, eivätkä siis voi mitään valaistusta antaa. --
Paraisten henkiluetteloissa valtioarkistossa ei myöskään mainita mitään
Mattias Salamniusta, mutia vv. 1686-89 tavataan eräs "Hr. Mathiae
hustru Anna;" v. 1690 puuttuu henkiluettelo ja seuraavina vuosina ei
tavata ketään herra Mattiaan vaimoa eikä leskeä; olisiko tuo
mahdollisesti Mattias Salamniusen vaimo, jää epätietoiseksi.] Voisi
ehkä arvella hänen kuolleen niin nuorena ett'ei vielä ennättänyt
varsinaiseen virkapaikkaan päästä, mutta tämän olettaman tekee
mahdottomaksi se seikka, että tiedämme hänen jo v. 1681 tehneen papin
virkaa Inkerinmaalla; Stiernmanin mukaan painettiin näet eräs Mattias
Salamniusen Pähkinälinnassa pitämä ruotsinkielinen ruumissaarna rouva
Kristiina Kexlerusesta v. 1681 Turussa. [Olen turhaan kuulustellut tätä
ruumissaarnaa sekä Helsingissä että Tukholmassa.] Vaan turhaan on häntä
Inkerinmaankin henkiluetteloista etsitty; selvittämättömään hämärään
hänen nimensä näyttää kadonneen. Salamniusen kuivasti kirjoitettu
runopukuinen "Jälkimuisto pispast Doctor Johan Gezeliuxest" (pain.
yhdessä Chr. Procopaeusen ruumissaarnan kanssa 1690) ei sisällä mitään
lisää tekiänsä elämäkertaan.

Että Pohjanmaa oli Mattias Salamniusen kotiseutu siihen viittaa se
seikka että _Ilolaulu Jesuksesta_ (vanhin painos) on "dedicationilla
lähdetetty" "Nijlle Corkiast ja Hyvinoppeneille Herroille Hyvin
ansainneille Kirckoherroille ja ylistettäville Provastille Pohjan
Maalla Herra Johanni Cajano P(altamosa), Herra J(acobo) Frostero
(Oulusa), Mag. La(urentio) [Originalissa on Ma, joka kuitenkin lienee
painovirhe] Preutz Pietar(saaresa), Herra J(ohanni) Tudero Kemi(sä)."
Luultavasti tämä omistus on saanut liikkeelle arvelun että hän
julkaistessa runonsa oli kappalaisena Pohjanmaalla. --  Todennäköisin
arvelu nykyään hänen elämänvaiheistaan lienee, että hän kävi oppia
jossain vieraassa yliopistossa, ehkä Tartossa, sittemmin sotapappina
oleskeli Inkerinmaalla, ja kotimaahan palattuansa Paraisissa kuoli.

_Ilolaulun_ edellä käy vanhimmassa painoksessa, jota el liene enää
tallella kuin yksi ainoa kappale yliopiston kirjastossa, paitse
nimilehteä ja dedikationia lyhyt esipuhe Jumalan tuntemisesta ja
vanhurskaudesta; loppu tästä esipuheesta puuttuu. Sitten seuraa itse
runo, jaettuna 29 "Caput'iin", paitse "Päätöstä". Näytteeksi miltä
originali näyttää, painettakoon tähän muutamat säkeet kirjaimesta
kirjaimeen.

   Cap. V.

   JEsuxen Opetuxesta ja Tunnus tähdeistä.
   Waan cosca ikä enäni,
   Astui wirkahan omahan;
   Cautta castehen Isäldä
   Wahvistettu wircahansa,
   Cosc' oli wuosia ijäsä,
   Colme kymmendä culunut.
   Saarnaisi sanat Isänsä,
   Näytti töillänsä todexi,
   Muutti wijnaxi wedetkin,
   Caanan häisä caunihisti;
   Teki rammat terwehexi,
   Spitaliset puhtahaxi,
   Cuuroit tarcka cuuloisexi.
   Selwä silmäxi sokiat;
   Mykät käänsi kieleväxi,
   Haiotteli halwauxet,
   Wirwotti wesikipuiset,
   Aioi poies perkelehet,
   Cutzui cuolluet elohon:
   Cucas suullansa sanopi?
   Kenen kieli kertoinepi?
   Mit' on tehnyt, ollesansa
   Täällä syndisten seasa?

Mitä kieleen muutoin tulee, niin mainittakoon, vaikka tämä ei ole
paikka sen tarkastukseen, ohimennen pari Ilolaulussa tavattavaa
vanhentunutta muotoa. Imperfektin monikon kolmannella personalla on
päätteenä paljas t esim. _näit, voidit, kunnioitit_ (paitsi parissa
paikassa); supistuvat verbit kirjoitetaan aina imperfektissä
_saarnaisi, soimaisit_; ensimmäisen infinitiivin lyhyttä muotoa
käytetään tiheältä yhdessä suffiksin kanssa; passiivin ensimmäinen
infinitiivi on käytännössä; kaksitavuisissa nykyään o:hon päättyvissä
nomini- ja verbi-vartaloissa on alkuperäinen i useimmiten jäljellä
_isoi, taloi, viskoia, varoia, kertoinepi_; translatiivi-sijalla on
lyhennelty pääte t esim. _tyköt_, sitoi oksahan _ylähät_ (XI), _kahdat_
keskeltä repesi. (XX), käski _costaat_ covasti (VII); superlatiivin
nominatiivilla on melkein aina täydellinen muotonsa _isoimpi,
huikeimpi_.

Myöhemmät painokset ovat monessa paikassa alkuperäisen sanoja
pilanneet, niin on useissa esim. saadansa _sodat_ (I pro: sadat)
sanomat, kosk' oli vaipunut _vihasa_ (IV pro: vihaaja), ajoi poies
_perkeleetkin_ (V pro: perkelehet) j.n.e.

Nyt ilmestyvä painos on toimitettu alkuperäisen mukaan, tekemällä
kirjoitustavan nykyaikaiseksi ja muuttamalla jonkun ainoan svetisismin,
missä se helposti on voinut tapahtua.

Toimittaja.




   ILOLAULU JESUKSESTA.


   Lohdutus lunastajasta,
        Syntymäst'
       Hyvä sanoma,
   Elämästä ihmeellinen,
         Aivan
     Kaunis kuolemasta,
    Ylösnoususta iloinen,
   Paras poijea lähdennöstä;
    Suomen kielellä sanottu
     Suomalaisten suosioksi.




   Luku I.

   Jesuksen syntymisestä.


   Kansa outoja anoopi,
   Ikävöitsee ilma kaikki
   Menot kurjat kuullaksensa,
   Saadansa sadat sanomat,
   Vaan ei tottele tosia,
   Tutki tarpehellisia,
   Kuinka kulki suuri Herra,
   Luoja itsensä alensi,
   Joutunut Jumalan poika        .. poika
   Alemmaksi enkeleitä;
   Ylimmäisnä ollessansa,
   Alas astui taivahasta
   Tänne syntisten sekahan.
   Näin samos sana lihaksi.
   Otti Herra orjan muodon,
   Kuin oli ennen ennustettu
   Herra hengeltä hyvältä
   Miesten kautta kaunihitten.
   Patriarkkojen pyhien.

   Kosk' oli aika joutununna,
   Määräpäivät päätynynnä,
   Saattoipa sanan edellä,
   Kantoi kaunis Gabrieli,
   Herran enkeli ihana,
   Natsaretin neitoselle
   Maarialle mielehisen;
   Tulla Luojan tuottajaksi,
   Äitiksi ison Jumalan,
   Aivan uudella tavalla,
   Ilman miehen yhteyttä,
   Ilman Joosefin avutta,
   Herran voiman varjoomalla.

   Ajan aivan joutuessa
   Suuren syntyä Jumalan,
   Käypi käsky keisarilta,
   Esivallalta varoitus,
   Aivan uusi Augustuksen,
   Vetävä veron tehoton,
   Ruomista rahan anova,
   Jonka alla Juudan kansa
   Elääpi ajalla sillä
   Ilman vallatta omatta,
   Niinkuin ennen ennusteli,
   Jaakobi jalo saneli,
   Kukin kulki kaupungista,
   Lipoi linnahan omahan,
   Ala riensi arvionsa,
   Joosefi jalo saneli,
   Maarialle muistutteli:
   "Pitäis mennä Bethelihin,
   Ala arvion asua."
   Valmistit vaeltamahan,
   Läksit kahden kulkemahan.

   Joutuupi Jumalan äiti
   Bethlehemin pellon luoksi,
   Kulki kohta kaupunkihin,
   Vaan ei tuttane tuvissa,
   Kammioihin käskettäne,
   Ei jouda siaa salissa,
   Itse ukselta isäntä,
   Alta harjan halliparta,
   Katsoi pitkin peukalonsa,
   Kohden korsua kokotti,
   Tallin usta tarkoitteli:
   "Siellä saanette sianne,
   Majan köyhät matkamiehet,
   Isot istuvat tuvissa,
   Pöyhkeämmät pöydän päissä,
   Korsuhun kovalykkyiset,
   Pihattohon pienemmäiset."

   Noi teit tallihin tilansa,
   Luoksi luontokappaliten,
   Aasien asuinsialle.
   Syntypäivä päälle käypi.
   Syntyi soimessa Jumala,
   Herra pahnoilla parahin!
   Toiset silkissä sinisnä,
   Punaisena purpurassa,
   Kulta kiiltävä käsissä,
   Sormissa kivet koreat!
   Herra heinillä suloinen,
   Kapaloissa kaunis Luoja.
   Isä istui taivahassa,
   Äiti valjussa vajassa;
   Neito ruokkiipi nisällä
   Kaitsiata kaiken luodun;
   Jesus itkeepi va'ussa,
   Itse pilviä pitävä,
   Hallitseva taivahita.
   Aasi tunteepi apunsa.
   Härkä Herransa havaitsi,
   Vaan ei poiat Bethlehemin.




   Luku II.

   Jesuksen syntymisen ilmoittamisesta paimenille.


   Herran enkeli ilolla
   Paimenille Bethlehemin.
   Jotka valvoit vartioina,
   Kaitsit laumansa kedolla,
   Aivan ilmestyi äkistä
   Yöllä auringottomalla
   Kirkkahassa kunniassa.
   Pelko paimenet tapasi;
   Enkeli iloita käski:
   "Tuon teille hyvän sanoman,
   Ilon ilmoitan ihanan.
   Herra suuri syntynynnä,
   Läsnä luotuen lunastus,
   Syntynyt samana yönä
   Bethlehemissä pehussa;
   Vaan jos merkkiä anotte,
   Tahdotte todemmin tietää:
   Kapaloiss on kaunis lapsi,
   Poika soimessa suloinen,
   Ei tiedä tätä Herodes
   Eikä parvi pappiuden,
   Eikä Ruomin ruhtinatkaan;
   Teillen on tämä sanottu
   Jalon juuresta Jumalan."

   Kohta ilmestyi enämpi.
   Seura suurempi näkyypi
   Sotaväen taivahasta;
   Jotka äänellä jalolla
   Kiitosvirren kaunehimman
   Aloit suullansa suloisen
   Sekä harpuilla heleän,
   Vielä pillihin puhalsit.
   Hyvin paukkuvat pasunat:
   "Kiitos korkean Jumalan
   Ylähällä taivahassa
   Tähden armonsa avaran
   Että tiettävän totuuden,
   Voiman kaikki voittavaisen.
   Maassa rauha rakkahimpi,
   Ilo ihmisten seassa;
   Ei ole pelkoa pirusta
   Eikä huolta helvetistä,
   Eikä synnistä surua,
   Kuolemasta kauhistusta.
   Polki tai kallon perkelettä.
   Häijyn helvetin hävitti,
   Saatti synnistä sovinnon,
   käänsi kuoleman uneksi."

   Paljon paimenet ihastuit,
   Juoksit kohta kiiruhusti
   Bethlehemihin halulla,
   Nä'it Maarian majassa,
   Jalon Joosefin havaitsit,
   Löysit lapsen ilmoitetun,
   Pojan soimessa suloisen;
   Ilmoittelivat ilolla
   Saadun lapsesta sanoman,
   Enkeliltä ennustetun.
   Kohta kulkevat ilolla
   Luoksi laumansa kedolle.




   Luku III.

   Tietäjät idästä etsivät Jesusta ja häntä palvelevat.


   Kohta tietäjät tulevat
   Tähden kautta kaukomaalta,
   Idästä ilosydämmin.
   Sanan saatit Saalemihin.
   Jerusalmihin samahan,
   Johdattavat Jeebuksehen:
   "Kussas juutasten kuningas
   Äsken syntynyt asuupi,
   Tähti ilmestyi idässä,
   Saattaja tämän sanoman,
   Sentähden tulimme tänne
   Kuningasta kuulemahan,
   Kuultua kumartamahan."

   Saatua tämän sanoman
   Paljon hämmästyi Herodes,
   Kaikki kaupunki vapisi;
   Aivan pelkäsit pahasti
   Syttyvän sodan verisen.
   Uuden tullessa isännän.
   Saavat tietäjät totuuden
   Tietää kautta kirjamiesten.
   Jotka kutsutti kokokin
   Herodes hädän pakossa:
   Kuss' on syntynyt kuningas?
   "Paras Herra Bethelissä."

   Läksit kohta kiiruhusti,
   Menit matkahan hopussa.
   Ilmestyi idässä tähti,
   Ennen saattaja sanoman.
   Kaunihisti kuljettaapi
   Etsijöit' edellä käyden
   Syntypaikkahan pyhähän;
   Siinä kohta seisahtaapi.
   Miehet mielellä hyvällä
   Sangen suuresti ihastuit,
   Iloll' astuvat sisälle
   Herran syntyhuonehesen.
   Herran heinillä näkevät.
   Tuntevat toden Jumalan,
   Parahinta palvelevat,
   Eipä paikasta pahene,
   Ylenkatso köyhyydestä.
   Paljon kultaa panevat,
   Paljon savua pyheä,
   Mielellänsä mirramia
   Mielen merkiksi iloisen.




   Luku IV.

   Herodeksen tyranniudesta Jesusta ja viattomia lapsia vastaan.


   Häijy huohuupi Herodes,
   Kurja kuorsuupi kuningas
   Saatua nämät sanomat,
   Ett'ei tietäjät takaisin
   Tullehet hänen tykönsä
   Sanomata saattamahan:
   Pelkäs valtansa vajoovan,
   Menevän arvionsa,
   Uuden tultua isännän.
   Kehdossa käkes hukata,
   Soimess' surmata sodalla.

   Säätääpi sotaväkensä
   Käskyn kanssa kauheimman:
   Käski poiat Bethlehemin
   Kaksivuotiset kadottaa,
   Sekä pienemmät pilata,
   Aivan surmata äkistä,
   Karkasit äkistä konnat,
   Menit miehet mielettömät,
   Kutta koirat nälkähiset:
   Piinattihin pienet lapset,
   Surmattihin surkeasti
   Joukon kauhean kädellä,
   Miesten miekalla pahojen,
   Mitk' oli tuiskittu tulehen,
   Mitkä viskattu vetehen,
   Mitkä sotkuttu savehen
   Eli seinihin sysitty.
   Ripustettu räystähihin,
   Itku kuuluupi isoimpi,
   Vaivainen valitusääni,
   Porun parku Bethelistä:
   Isät istuvat surussa,
   Äitit kurjasti kurisit.

   Itse johdatti Jumala,
   Päästi poikansa pakohon,
   Hammin maalle mennä käski.
   Antoi enkeli unessa
   Jalon neuvon Joosefille:
   Ota lapsi äitinensä,
   Kulje kohta kiiruhusti
   Edemmä Egyptin maalle,
   Häijy etsiipi Herodes
   Pikkaraista piinatansa
   Ilman syytä surmatansa.

   Joosefi jalo pakeni
   Kulki maalle kaukaiselle;
   Kusta jällen kulkeneepi,
   Kosk' oli vaipunu vihaaja
   Kurja kuollunna kuningas,
   Nopsasti Natsaretihin,
   Kotiin rientää retkeltänsä:
   Kuss' oli kuulian isäänsä,
   Autti työssä äitiänsä
   Veti vettä, kantoi puita,
   Autti tehdä astioita,
   Pelvoksi pahojen lasten.

   Koska vuotta kaksi kuutta [s.o. kaksitoista]
   Tässä ilmassa elänyt.
   Tuli Herran temppelihin
   Juhlapäivänä pyhänä;
   Istui keskelle isojen,
   laumahan la'inlukiain;
   Joita kyllältä kyseli,
   Vakaisesti vastaeli!
   Vapisevat vanhat polvet,
   Päätkin harmahat häpesit
   Tähden nuoren ymmärryksen,
   Pienen poian vastauksen.




   Luku V.

   Jesuksen opetuksesta ja tunnustähdistä.


   Vaan koska ikä eneni,
   Astui virkahan omahan;
   Kautta kastehen isältä
   Vahvistettu virkahansa,
   Kosk' oli vuosia ijässä
   Kolme kymmentä kulunut.
   Saarnasi sanat Isänsä,
   Näytti täillänsä todeksi,
   Muutti viinaksi vedetkin
   Kaanan häissä kaunihisti;
   Teki rammat terveheksi,
   Spitaliset puhtahaksi,
   Kuurot tarkkakuuloiseksi,
   Selväsilmäksi sokeat;
   Mykät käänsi kieleväksi
   Hajotteli halvaukset,
   Virvotti vesikipuiset,
   Ajoi poijes perkelehet,
   Kutsui kuollehet elohon.
   Kukas suullansa sanoopi,
   Kenen kieli kertoneepi,
   Mit' on tehnyt ollessansa
   Täällä syntisten seassa?

   Viel' oli enämpi virka,
   Isältäns' etehen pantu.
   Otettu omalla mielin,
   Piti käydä piinan alle,
   Synnin maksoksi suruhun, [surmaan]
   Luotuen lunastukseksi;
   Koska koko kolme vuotta
   Oli saarnannut sanansa
   Että työnsä ilmoittanut.
   Jopa juuttahat jutussa,
   Kurjat verkkoa kutovat,
   Pahat neuvoja nivovat
   Jalon surmaksi Jumalan,
   Palkaksi parahan neuvon:
   Vielä Juudas juonikkahin,
   Julma joukosta omasta,
   Lyöpi parvehen pahojen
   Rahatengan rakkahusta, [rakkaudesta]
   Halusta hopean häijyn.
   Asui merkin antajaksi,
   Ollansa edestäviän',
   Saada Luojansa sodalla,
   Mestarins' makeall' suulla.




   Luku VI.

   Pääsiäisjuhlasta ja sen säätämisestä, Egyptin orjuudesta.


   Läsnä oli juhla juutalaisten,
   Kuulu päivä pääsiäinen,
   Käsky korkean Jumalan,
   Kauvan aikaa jo alettu,
   Säätty maalla muukalaisten,
   Edessä Egyptin herran,
   Joka vaivas vaikeasti
   Jalon joukkoa Jumalan
   Orjuudella ankaralla:
   Päivät tiiltä tekevät,
   Yöllä korsia kokosit,
   Ha'it varpuja varahin,
   Hiljan hietoa vetivät.
   Viimein johdatti Jumala,
   Poijes vaivasta vapahti,
   Otti orjahuonehesta
   Käsivarrella kovalla,
   lähdetti meren läpitse;
   Antoi voiman Aaronille,
   Monet merkit Moosekselle:
   Muuttaen veden vereksi.
   Saatti maalle sammakoita,
   Täytti täillä neitten sängyt,
   Pahat tuotteli turilat;
   Vielä vaivasi rutolla,
   Pahoin pieksi paisumilla,
   Rakehilla viljat raiskas,
   Heinäsirkoilla sokasi;
   Pimeällä peljätteli,
   Murhamiekalla murensi;
   Muille muistoksi pahoille
   Kuink' on raskas Herran ruoska.

   Hätä häälyypi käsissä,
   Herran kourissa kuningas;
   Päästi kansan kiiruhusti,
   Poijes käskeepi paeta.
   Kansa kaaressa meneepi,
   Veden rantahan radissa,
   Puolehen Meren Punaisen,
   Jalon neuvosta Jumalan.
   Kurja kuuleepi kuningas
   Meren estävän menosta;
   Kohta kulkeepi perässä,
   Näitä viskoen vihassa:
   "Joko nyt joukko päästetähän,
   Orjat onneksi pakenit?
   Kukas muureja kutoopi,
   Kuka vallit valmistaapi?"
   Kohta joutuvat kokohon
   Miehet miekasta parahat.
   "Jällen tuokamme takaisin,
   Orjat työhön ottakamme!"

   Jopa joutuupi lähemmä.
   Herran laumoa likeni;
   Kansa parkuupi pakossa,
   Mooses huokas hartahasti:
   "Ei vara edespäin mennä,
   Sia siirtyä sivulle;
   Vesi väljä on edessä,
   Kalliotkin kahden puolen,
   Jäljessä vihaaja julma;
   Miekka välkkyvi verinen.
   Henki huokuupi hevoisten."
   Kohta kuuluupi humina,
   Puhui pilvestä Jumala:
   "Mitä Mooses huokaelet,
   Valitat niin vaikeasti?
   Saata sauvasi vetehen,
   Keppis aaltohon aseta!"
   Saatti sauvansa vetehen,
   Aaltohon kepin asetti;
   Vesi vieryypi mäeksi.
   Kallioksi kahden puolen,
   Aalto pilvihin yleni.
   Jätti pohjan paljahaksi.
   Mooses mielellä hyvällä,
   Aivan Aaroni ilossa,
   Kansa kaikki riemuissansa
   Menevät meren läpitse,
   Kuivin jalvoin kulkenevat.
   Kurja mieleltä kuningas
   Läpi aaltojen ajaapi
   Jalon joukkoa Jumalan,
   Meneepi meren sisälle.
   Vesi kaatui kahden puolen
   Aivan yhtehen äkistä, --
   Kutta seinät korkeimmat,
   Muljahtavat linnan muurit, --
   Peittääpi pahojen parven.

   Vaan sinä samana yönä
   Koska kansa ulvas kulki
   Juhla säätty on Jumalan,
   Pääsiäinen päälle pantu:
   Yksivuotisen karitsan
   Käski kansansa Jumala
   Tapettaa joka talossa:
   Ukset viskoa verellä,
   Pisoitella pihtipielet,
   Oven päällisen punata:
   Merkki Herran huonehissa
   Ett'ei surma sais sisälle,
   Jolla löi Egyptin maata;
   Antoi murhaajan mureta
   Esikoiset kaikki tyynni,
   Aina asti kuninkahasta
   Ett' asti eläimihin.
   Huuto kuului huikeimpi
   Kansan kauhean seassa,
   Vaan ei joukossa Jumalan
   Pääse murhaaja majahan:
   Ukset viskottu verellä,
   Punaisella pihtipielet,
   Ruusun karvalla karitsan.

   Muistoksi tämen imehen
   Juhla säätty juutalaisten,
   Joka vuonna uudistettu:
   Syötä kansassa karitsa,
   Pääsiäisnä puhdas lammas.




   Luku VII.

   Jesuksen valmistuksesta piinahansa, pääsiäislampaan syömisestä.


   Koska siis päätyi pääsiäinen,
   Juhla joutunut Jumalan,
   Lausui Jesus lapsillensa,
   Puhui kanssa kahdentoista:
   Tiedätte tulevan meille
   Kuulu päivän pääsiäisen
   Kahden päiväsen perästä:
   Ihmisen pojalle paljo
   Silloin tuskaa tuleepi.
   Pilkan kanssa piinatahan,
   Ristin puuhun paiskatahan.

   Koska Luoja näitä lausui,
   Juuttaat viimeisess' jutussa
   Pidit neuvoa pahoa,
   Luojan kahletta kutovat,
   Kuinka kiinin kaappajaisit
   Ilman syyttä surman ala.
   Kansoa kovin kavahdit,
   Sanovat sanoilla näillä:
   "Ei nyt aika myöden anna,
   Ett'ei juhlana jytinä,
   Nousis kansassa kapina."

   Silloin Siimonin majassa
   Oli Jesus ominensa,
   Voiteli vaimo narduksella,
   Kaasi päähän kaunihisen.
   Pettäjä pani pahaksi:
   "Olis taittu tarpeheksi
   Myydä kolmehen satahan
   Parahasen penninkihin,
   Pantaa vaivaisten varaksi."
   Jesus vastas vaimon puolest',
   Tunnusti tehnehen hyvästi,
   Vakaisesti vielä vannoi,
   "Kussa kaiken ilman alla
   Saarnataan minun sanani,
   Pitääpi teko tämäkin
   Aina muistossa oleman."
   Juudas julmasti vihastui,
   Saapi saatanas tilansa
   Sydämmessä syntisessä,
   Katsoi päälle karsahasti,
   Sanoi suulla ahnehella:
   "Mihin kelpaapi kulutus,
   Hyvän voitehen hukutus?"

   Läksi kohta kiiruhusti,
   Tykö juoksi juutalaisten;
   Kolmekymmentä kysyypi
   Palkastansa penninkiä:
   Etsiipi ajasta siitä
   Kuinka päättäisi pahuuden.

   Jesus ottaapi omansa
   Taitavan tavan perästä
   Pitämähän pääsiäistä,
   Kanssa syöntöhön karitsan.
   Sitte sääsi sakramentin,
   Ehtoollisensa asetti,
   Antaen omaa lihaansa
   Leivän alla lapsillensa,
   Että viinassa verensä.
   Nousi itse istumasta,
   Seisoi kaikkien seassa;
   Maljan vaskisen vedellä
   Täytti täytehen peräti:
   Astuupi tykö urosten,
   Oppipoikainsa omainsa,
   Pesi sääret puhtahaksi,
   Kohta kuivas liinallansa;
   Ehkä Pietari pahaksui,
   Saa ei matkahan mitäkään.

   Sitte miehille selitti.
   Tämän työnsä toimitteli,
   Neuvoi tästä nöyryytehen
   Esimerkillä omalla.
   Siinä ennusti edellä
   Surustansa surkeasta,
   Puhui paljo piinastansa;
   Mielessä kovin murehti,
   Suri hengessä syvästi,
   Sanoi saarnan Juudakselle,
   Pettäjälle pitkän neuvon,
   Vielä Siimonin varoitti,
   Muita muistutti monilla.
   Vaan ei pettäjä parane,
   Työstä tyhmästä eriä;
   Täytti saatanaa sydämmen
   Yöllä auringottomalla,
   Ulvos uksesta pakeni
   Tykö jällen juutalaisten.




   Luku VIII.

   Jesuksen kärsimisestä kryytimaassa.


   Kosk' oli syötynä karitsa,
   Kiitosvirsi veisattuna.
   Läksi Luoja koht' tuvasta,
   Huolen kanssa huonehesta;
   Olkeni ojan ylitse,
   Yli Kidron kiiruhusti,
   Yli Kidron yrttimaahan,
   Joss' oli ollunna usehin,
   Ollehet opetuslapset.
   Paljon matkalla puheli,
   Saneli surusanoilla.

   Kosk' oli tullut ryytimaahan,
   Eroitti opetuslapset,
   Itse kulkeepi edemmä,
   Kanssa kolmen kiiruhtaapi.
   Pyhä Pietari puheli,
   Jaakobi jalo saneli,
   Sekä jutteli Johannes:
   "Mit' on mielesi suruinen,
   Sydämmesi surkeainen?"
   Vastas Luoja lempehesti,
   Puheli isä parahin:
   "Tott' on tullunna minulle,
   Jopa hetki joutununna,
   Saapi surma vierahaksi,
   Tuoni tuottaapi murehen,
   Jota ennustin edellä,
   Saarnasin sanoin usein."

   Vapisit kädet vakaiset,
   Värisit pyhimmät polvet.
   Sydän synkeä surusta.
   Erkani vähän edemmä,
   Käski valvoa visusti,
   Ett'ei sortuisi suruhun,
   Kaatuis ala kiusauksen.
   Painui kohta polvillensa,
   Kaatui pitkäksi ketohon
   Kaunihihen kasvoillensa,
   Ala kuorman ankarimman,
   Rukoellen raskahasti,
   Välttäis surman surkeimman:
   "Abba, armahin Isäni,
   Jos se kelvannee sinulle.
   Poijes menköhön minulta
   Tämä kalkki katkerampi."

   Kohta kulkeepi takaisin,
   Luoksi lastensa läheni,
   Löytääpi lepäjämästä.
   Siinä soimas Siimonia:
   Käski valvoa vakaisin,
   Rukoella runsahasti,
   Ett'ei sortuisi suruhun,
   Kaatuis ala kiusauksen.
   Liha heikko hämmentääpi
   Hengen altihin anieet.
   Kohta kulki jällehensä,
   Astuupi Isän etehen.
   "Aivan armahin Isäni,
   Jos ei vältteä sopine
   Kalkki juoda katkerampi,
   Tahkosi tapahtukohon."

   Tultuansa toisen kerran
   Löysi lapsensa levolta,
   Siinä Siimoni häpesi,
   Eikä julkia Johannes,
   Jaksa Jaakobi jutella.
   Kulki kerran kolmannenkin
   Armahan Isäns' etehen,
   Rukoellen raskahasti:
   "Armahin minun Isäni,
   Käännä kalkki karvahimpi,
   Julma juotava vähennä.
   Jos niin kelpaapi sinulle."

   Annettu Ylen Isältä,
   Vihan ala viskattuna,
   Kovan kuoleman käsissä,
   Häijyn helvetin kidassa,
   Teki työtä työlähintä.
   Hiki tiukkui hartioista,
   Vieryvät vesipisarat,
   Vieryvät veren näkoisnä,
   Peseepi pahimman nurmen,
   Joka kauvan kastettuna
   Virhiksi veren vioilla
   Aina asti Aabelista,
   Kainin lyödystä kädellä.
   Tässä työssä työlähässä
   Enkeli edes tuleepi,
   Lohduttaapi Luojoansa,
   Vaivan alla vahvistaapi.

   Koska nouseepi kedosta,
   Tuleepi tykö omainsa,
   Nukkui Siimoni surussa,
   Johannes unehen juuttui,
   Jaakobi jalo väsynyt.
   Luoja lausuupi sanaksi,
   Puhuupi isä ihana:
   "Mitä Siimoni makajat,
   Jaakobi jalo lepäjät,
   Unta ottelet Johannes?
   Ei nyt aika maata anna,
   Vaara vaikea levätä;
   Parvi joutuupi pahimpi,
   Pettäjä edellä parven,
   Aivan astuvat lähemmä."




   Luku IX.

   Jesuksen kiinniottamisesta.


   Vielä puolelta puhuupi,
   Sai tuskin sanoneheksi,
   Jopa Juudas joukon kanssa,
   Kanssa parven kaupungista,
   Kulki kohden kryytimaata:
   Lyhdyt tehty tietä nähdä,
   Jossa kynttilät kytevät,
   Valkea näön varaksi.
   Joukko seuraapi sotahan,
   Millä miekka lantehilla,
   Millä Saksasta sapeli,
   Millä seiväs suuremmainen,
   Millä karsittu karanko,
   Millä keihäs kauhistava,
   Säätty surmaksi Jumalan.

   Juudas pettäjä pahimpi
   Aivan astuupi edellä.
   Muita matkalla manaapi,
   Neuvoi miehiä monilla:
   "Koska kiinni tahtonette
   Miestä muita viekkahinta,
   Muistatte, usehin ennen
   Karkasi käsistä kansan;
   Minä teille merkin annan,
   Silloin olkatte urohot
   Aivan työssä toimelliset:
   Sille jollen suuta annan
   Poijes viekätte visusti;
   Vaan jos päästätte pakohon,
   Minä siihen syytöin lienen."

   Jopa joutuvat lähemmä,
   Kryytimaata matkustavat;
   Jesus astuupi etehen,
   Kohta joukolta kysyypi:
   "Kunka kuljette urohot?
   Ketä yöllä etsinette,
   Mihin miekkoja vedätte,
   keihäitä kantelette?"
   Parvi vastasi pahimpi:
   "Ketä etsimme, kysytkös?
   Jesusta Natsarenusta."
   Vakaisesti vastas Jesus:
   "Minä mies sama olenkin."
   Peljästyi pahojen parvi,
   Aivan hämmästyi äkistä,
   kaatui kylmäksi kedolle;
   Eipä miekoista apua,
   Tyhjä turva keihäistä.
   Jesus jällensä kysyypi:
   "Ketä etsitte urohot?"
   Sanovat samat sanansa:
   "Jesusta Natsarenusta."
   Jesus vielä vastaapi;
   "Jopa ilmoitin edellä,
   Minä olen, ottakatte,
   Jos te minua mielinette,
   Älkää näihin närkästykö,
   Antakaa alallans' olla."

   Juudas juonista kavala
   Astuupi edes äkiste,
   Pyrki luoksi Luojahansa,
   Karkas kaulahan pyhähän,
   Antoi suuta surmallista,
   Huulta helvetin tavaista.
   Piti tästä tunnettaman,
   Luoja nähtämän likemmin!
   Kuin oli antanut edellä
   Merkin miehille pahoille.
   Sanoi suusta viekkahasta,
   Myrkky mielestä murisi:
   "Terve tuttu Mestarini.
   Armahin opettajani,
   Surma tarjona sinulla,
   Sotajoukko saatavilla:
   Anna suutasi suloista,
   Kaunis kaulasi ojenna,
   Ennen kuin ero tuleepi;
   Täm' on turva tuskan alla,
   Mustan lohdutus murehen."

   Luoja lausuupi sanaksi.
   Herra vastasi vakainen;
   "Mitäs Juudas juonittelet,
   Puhut mies pahantapainen
   Suulla surman Luojallesi,
   Huulilla hikisen saunan."
   Juoksi julmat juutalaiset.
   Uljaat astuvat urohot,
   Juoksit kiinni Jesuksehen,
   Luojan kaulahan karasit,
   Kädet köysillä sitovat,
   Sormet nuorilla suloiset,
   Käsivarret vaikeasti.
   Lyökässä lujasti kiinni
   Solmia syvälle solmi,
   Ett'ei pääsisi pakohon.

   Pyrki Pietari hädässä,
   Uljaasti uros parahin,
   Temmas tuimansa tupesta,
   Raappas raudan kiiltäväisen,
   Halkas maahan Malkukselta,
   Korvan oikean osasi;
   Ett'ei päähän ennättänyt,
   Eikä otsahan osannut.
   Soimas Jesus Siimonia,
   Manas miestä rohkeinta:
   "Pistä tuima tuppehesi.
   Paina pamppusi pakohon;
   Joka miekoilla meluupi.
   Miekan kautta kaatuneepi;
   Enkelit epälukuiset
   Saisin suurelta Isältä,
   Kuin olis tarves tappeluhun
   Eli mieli miekkaisille."
   Pani korvan konnan päähän.
   Teki narrin terveheksi,
   Palkiten pahan hyvällä.

   Sitte soimas vanhimpia,
   Että pappeja pahoja.
   "Onko pappien asiat
   Juhlan alla juoksennella,
   Yöllä metsissä mehuta,
   Eikö tarves temppelissä
   Tehdä juhlan tarpehia?
   Tulette minun tyköni,
   Kiinni saadanne kysytte,
   Vielä miekat valmistatte
   Sekä seipähät sotahan.
   Olenko minä missäkään
   Työstä väärästä tavattu?
   Miks'ette minua silloin
   Ole kiinni ottanehet,
   Koska kirkossa opetin,
   Tutkistelin temppelissä?
   Tämä hetki teillen kelpas,
   Pahoillen pimeän valta."
   Vaan ei juuttahat varone,
   Tyhmät tottele tosia.




   Luku X.

   Jesuksen kärsimisestä Hannaksen ja Haifaksen tykönä.


   Kulki siis köysissä Jumala,
   Sitehissä suuri Luoja.
   Onkos kuultu oudompata,
   Surkeampata sanottu?
   Kohta kansa kuljettaapi
   Häijyn Hannaan huonehesen,
   Kaifaksen apen kotia.
   Näytti Hannas hampahansa,
   Kiskoi pilkkahan kitansa.
   Sitte Kaifaksen salihin,
   Luoksi herran hengellisen,
   Ylimmäisin arviosta,
   Papin parvesta pahimman,
   Kuss' oli kärmehten käräjä,
   Kavalat ko'ossa kaikki.

   Nousi parvesta parahin,
   Taikka parvesta pahimpi,
   Kaifas kaikkien seasta,
   Kysyi kohta Jesukselta:
   "Kenelt' on sinulla käsky,
   Kusta oppisi otettu,
   Saatuna sanat mokomat,
   Joit' ei Abraham jutellut,
   Eikä Mooses muistuttanut?"
   Jesus vastasi vakainen:
   "En ole salaa sanonut,
   Enkä varkahin varonut,
   Vaan julki olen jutellut
   Kaiken kansan kuuluvissa,
   Synagoogassa sanellut,
   Todistanut temppelissä:
   Mitä sä kysyt minulta?
   Kysy muilta kuulioilta!
   Kyllä mies hädässä hengen
   Toisin taitaisi sanoa,
   Kuin on ennen ilmoittanut,
   Tehdä tyhjäksi totuuden;
   Totuus on todistajissa,
   Asia kaikki kuulioissa."

   Sylkähti sydän vihasta
   Kohta herran hengellisen,
   Mies nurjaksi meneepi
   Vastauksesta vapaasta.
   Katsoi päältä palvelia,
   Siinä seisova sivulla,
   Näki herransa häpeän.
   Iloksi pahan isännän,
   Mieli herransa hyväksi [herransa mielihyväksi]
   Antoi kohta korvapuustin
   Ilman syyttä Jesukselle;
   Alku juutasten lakihin!
   "Pidä suusi pienempänä,
   Älvös kiskoko kitaaasi
   Luona herran hengellisen."
   Punoitti pyhimpi poski
   Korvapuustista kovasta;
   Meidän poskemme punainen
   Kosk' on viinasta vihanta.

   Kohta tuodahan todistus
   Vastoin Jesusta, viatta.
   Kuin oli anonut itse.
   Kaksi kaikista pahinta
   Avasit sanoihin suunsa:
   "Tämä Herran temppelitä
   Maahan kaataa käkeepi,
   Joka on käsin kudottu,
   Vaivoin varsin valmistettu,
   Kauvan aikaa jo alettu:
   Jällen tehdänsä jalomman
   Ilman sormen saattamatta,
   Käden päällä käyttämättä,
   Kaikin päällä kolmen päivän."
   Ei nä'y tämä todeksi,
   Eikä kyllin kaipaukseksi
   Luona herran hengellisen.
   Itse parvesta isäntä,
   Kaifas kaikkein seasta
   Ylös nousi istuimelta
   Korkeitten säärein päälle:
   Kaapu silkkinen kahahti,
   Kiilsi myssy kaunehimpi.
   Leimahti leveä lakki.
   Eipä entistä enämpi
   Kysy kirkon kaatamista;
   Näkyvät nämät vähäksi.
   Alkoi uudesta asian:
   "Kautta korkean Jumalan
   Sekä suuren ammattini
   Tunnusta tosi minulle.
   Oletko Jumalan poika,
   Kristus siunatun sikiä?"
   Jesus vastasi vakaillen,
   Sanoi suulla julkisella:
   "Et usko tätä todeksi,
   Vaikka suullasi sanelet,
   Ennen kuin näet minua
   Päällä pilvien tulevan
   Voiman kanssa korkealla."

   Kaifas kauhistui vihasta,
   Kirotusta kiivahasta: [kiivaudesta]
   Silkkiviittansa sivalsi,
   Rikki kaapunsa reväisi.
   Teki vaaksalta vakoa,
   Sanoen sanoja näitä:
   "Julkinen Jumalan pilkka
   Tämän suusta suitseneepi;
   Ei tarves todistajia,
   Korvat kuulevat omanne."
   Joukko yksiäänisesti
   Kuuluttaapi kuolemahan.

   Itse ilkeät isännät,
   Paremmat ei palveliat,
   Jotka Jesusta pitävät,
   Paljon pilkkoa tekevät,
   Ilman syyttä, Jesukselle:
   Sylkevät pyhimmät silmät,
   Voidit öljyllä omalla;
   Korvapuustilla kovilla
   Kuninkaaksi kunnioitit;
   Silmät rievuilla sitovat,
   Lyövät poskelle pyhälle.
   "Jalopa sinä Jumala,
   Kosk'et arvata osaja,
   Kenen lyötynä kädellä,
   Keltä kärsit korvapuustin."
   Läksit juuttahat levolle,
   Maata mielellä hyvällä,
   Saatua Jumalan surman.
   Aivan aamulla varahin.
   Jällen yhtehen tulevat,
   Päättävät pahimman neuvon,
   Väärän tuomion varustit:
   Herran käydä kuolemahan,
   Viattoman vaivan ala,
   Ripustettaa ristin puuhun.
   Loppu juutasten lakihin,
   Päätös neuvohon pahahan!




   Luku XI.

   Juudaksen kelvottomasta katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta.


   Juudas pettäjä Jumalan
   Saa tästä surusydämmen;
   Raha joutui raskahaksi,
   Kääntyi huoleksi hopea,
   Saatu surmalla Jumalan,
   Verellä vakaisen Herran.
   Tunnusti samalla suulla.
   Jolla Luojan pettänynnä,
   Työnsä tyhmäksi todisti:
   Vaan ei löydä lohdutusta
   Luona pappien pahinten.
   Jätti tengat temppelihin,
   Heitti Herran huonehehen,
   Itse ulvos kiiruhtaapi.
   Vaikka pääsi penningistä,
   Ei pääsnyt pahasta työstä,
   Vaikka kukkaro keveni,
   Ei sydän sitä sulempi.
   Viimein suuresta surusta,
   Aivan ilman lohdutusta
   Käypi sinne, käypi tänne,
   Vaan ei löytäne lepoa:
   Sylen siimoa sivalsi,
   Köyttä kolme kyynärätä,
   Sitoi oksahan ylähäs,
   Pani puuhun korkeahan,
   Solmes sormilla omilla,
   Puolen nuoroa puneli
   Kaksin kerroin kaulahansa.
   Tahtoi vältteä surua,
   Vasta vaiva alkaneepi;
   Ruumis rippui korkealla,
   Sielu painuupi syvälle,
   Piinapaikkahan pahahan.
   Huolen kanssa helvettihin.




   Luku XII.

   Jesus viedään hengellisestä oikeudesta maaherran Pontius
   Pilatuksen etehen.


   Juuttahat Jumalan kansa
   Kiiruhtavat kiiruhusti
   Ruomin raatihuonehesen,
   Annoit ala Pontiuksen
   Kansa kantehen kavalan.
   Ei totelle temppelistä,
   Jost' ei huovi paljon huoli,
   Eikä juutasten la'ista,
   Jost' ei tottele pakanat,
   Vaan on keisarin verosta,
   Esivallan arviosta:
   "Tämä kansan häiritseepi,
   Veron kielten keisarilta,
   Pyrkien kuninkahaksi."

   Pontius puheli paljon,
   Kysyi kyllin Jesukselta,
   Tutkiipi toden perähän,
   Saapi vahvan vastauksen,
   Tunteepi toden asian,
   Eikä usko ollenkana
   Kavalitten kaipausta.
   "Ei ole tämä sanoma
   Puolitiessäkään totena;
   Muoto on miehellä mokoma,
   Köyhä katsanto peräti."

   Kansa vastaapi kavala:
   "Älä katso kaunehutta,
   Ylenkatso, ehkä köyhä,
   Älä muotoa murise;
   Täyttääpi tila sydämmen,
   Kasvanut Galileassa:
   Miehet karskit miekkaisilla,
   Aina valmihit sotahan;
   Arvaa aikoj' entisiä,
   Aikakirjasi avaja:
   Kosk' on loppunut kussakaan
   Kapina Galilealaisten?
   Ei ole yhdessä kylässä;
   Saarnattu tämä sanoma,
   Läpi maat' on matkustanut,
   Kansan kaiken hämmentänyt,
   Vaara tarjona todesti.
   Jos ei estetä ajalla."




   Luku XIII.

   Jesus viedään Herodeksen etehen, pilkataan ja pois lähdetetään.


   Pontius, pahoilla mielin,
   Äkkäs juonet juutalaisten,
   Kateuden katkerimman,
   Vastoin Jesusta verisen;
   Eikä vaivaisi viatta,
   Eikä syyttä surmajaisi.
   Koska kuuli mainittavan
   Kasvaneen Galileassa,
   Häijyn läänissä Herodeen,
   Jok' oli silloin juhlan tähden
   Jerusalmissa samassa;
   Pyysi päästä Jesuksesta,
   Verestä viattomasta,
   Kohta luoksi lähdettääpi
   Hullun huomahan Herodeen:
   Eli vastatkoon edestä
   Eli itse tuomitkohon,
   Ajatteli itsellensä.

   Herodes ihastui häijy;
   Herran nähtyä hyvimmän,
   Toivoi nähdänsä näkyjä,
   Tunnustähdet tietääksensä,
   Aivan kyllältä kyseli,
   Vaan ei saanut vastausta.
   Ulos viimeissä vetääpi
   Pilkkahampahat pahimmat;
   Sitte pilkaksi puetti
   Valkealla vaattehella,
   Käski kulkea takaisin,
   Poijes luoksi Pontiuksen.

   Tästä ystävyys yleni
   Kahden keskellä vihaisen,
   Kahden viekkahan välillä;
   Kosk' on kaivattu karitsa,
   Lammas lyötynä viatoin,
   Kettu koiralle sukua,
   Korppi haukan heimolainen.




   Luku XIV.

   Pilatus tahtoo päästää Jesusta juutalaisten tavan jälkeen.


   Herran tultua takaisin,
   Pontius pahoin vihastui.
   Kutsui juuttahat kokohon,
   Papit parvehen pahimmat.
   Sanoen vihan väessä:
   "Mitä syytä soimaatte,
   Viatointa vaivaatte?
   En löydä minä ikänä
   Tässä miehessä mitäkään,
   Vaikk' olen tarkoin tutkinutkin
   Kuulten korvien omainne;
   Eipä löynnyt itsekkänä
   Hengen vaaraa Herodes.
   Teillä on tapa totuttu,
   Vaikka kiitetty vähimmän:
   Päästää päiväks pääsiäisen
   Fanki yksi vallallensa:
   Ilman syyttä surmaatte,
   Monta päästätte pahoa.
   Kumman kahdesta kysytte?
   Tahi päästän Barrabahan,
   Taikka Jesuksen taritsen?"

   Papit pyörivät pahimmat
   Kansan luona kielevästi:
   Käski Jesusta kovasti
   Anomahan ala surman.
   Kansa kiisten kiittämätöin
   Huusi aivan huikeasti:
   "Ei tätä elohon tarves,
   Ei tarves tätä elossa,
   Päästä Barrabas pakohon,
   Barrabas pane lepohon."

   Pontius puheli vielä:
   "Mitästä minä tekisin
   Ilman syyttä Jesukselle,
   Väärin Herran voidellulle?"
   Kaikki kauheat parahdit,
   Ulvois yhdestä kidasta:
   "Ylös ristihin ripusta,
   Pane puuhun korkeahan; --
   Ristihin ylös ripusta,
   Ala taivahan tasaisen."
   Pilatus puheli vielä,
   Ett'ei syyttä surmajaisi,
   Lupas päästeä levälle,
   Rangaistuna raskahasti,
   Palaksi pahojen suiden.




   Luku XV.

   Pilatus antaa ruoskia Jesuksen ja tuomitsee kuolemahan.


   Kansan huuto huikeimpi.
   Poru pappien pahinten
   Tukki korvat tuomarilta,
   Pehmitti pahoin sydämmen;
   Antoi vitsoa viatta,
   Syyttä suomia pahasti:
   Ruoski ruumihin verille,
   Siniseksi seljän kaikki.
   Huovi tempaapi hosutun,
   Raatihuoneesen repeli;
   Kaiken kansan katsellessa
   Puettavat purppuralla,
   Vielä kruunun valmistavat
   Teit tuon orjantappuroista.
   Ruoko kannettu kätehen,
   Valmistettu valtikaksi.
   Vielä polvella pahalla
   Kumarsit kuninkahaksi:
   "Terve juutasten kuningas,
   Kaapu on sinulla kaunis,
   Vielä kruunu kauneampi,
   Aivan valtikka valittu."
   Vielä silmät syljekselit,
   Korvapuusteilla koetit:
   "Ett'ei ol' öljyä lähellä
   Voiteheksi kuninkahallen,
   Eikä tykkejä turulla
   Kuninkaallen kunniaksi,
   Ota nyt tämä hyväksi."

   Pontius pani pahaksi,
   Vaivasi suru sydämmen,
   Tuopi Jesuksen turulle,
   Ulvos uksesta isosta
   Nähdä pappien pahojen.
   Jesus astuupi etenen
   Kaapun kanssa purppuraisen,
   Kruunun orjantappuraisen,
   Vesiruoko-valtikaisen.
   Pilatus sanoi surulla:
   "Katso häntä julma kansa.
   Ota vaari ihmisestä,
   Kuink' on piinattu pahasti,
   Ilman syyttä suomittuna!"
   Ei täytä tämä sydäntä
   Aivan pappien pahojen,
   Vanhan virtensä aloitit,
   Murhalaulunsa murisit:
   "Ylös ristihin ripusta,
   Pane puuhun korkeahan!"
   Vaan Pilatus vastaeli:
   "Ottakaa omin käsinne,
   Ristihin ripustakatte;
   En tiedä minä mitäkään
   Tässä miehessä tohua."
   Papit vastasit pahimmat:
   "Meillä on laki lujempi,
   Käsky kaikkivaltiahan,
   Kiinnittävä kuolemahan.
   Että itsensä tekeli
   Jalon pojaksi Jumalan:
   Vaan jos päästät vallallensa
   Sana saapi keisarille,
   Kaipaukset kaiken muodon;
   Ei se kuule keisaria,
   Kuin pyrkii kuninkahaksi."

   Viimein vaipuisi Pilatus
   Kansan kauhean edessä,
   Istui kohta istuimelle
   Tuomiota tuottamahan,
   Päätöstänsä päättämähän;
   Sai vielä sanan kotoonsa,
   Varoituksen vaimoltansa,
   Ett'ei Kristusta enämpi
   Viatointa vaivajaisi,
   Eikä hurskasta hosuisi.
   Ehkä esteli monilla
   Saa ei matkahan mitäkään;
   Väärän tuomion tekeepi,
   Päättääpi pahoin asian,
   Antoi Herran kuolemahan,
   Surman alle suuren Luojan
   Kansan mielen nouteheksi,
   Pelkäs keisarin vihoja.
   Teki Juudaan tunnustuksen,
   Katumuksen kelvottoman,
   Kätensä pesi vedellä;
   Sokaisi sydämmen synti.
   Omantunnon tahraeli!




   Luku XVI.

   Jesuksen matkasta Golgatahan.


   Kosk' oli tuomio luettu,
   Väärä neuvo vahvistettu,
   Pahoin päätetty asia,
   Sattuvat sotaurohot
   Ilon kanssa Jesuksehen,
   Ilon vaikka ilkeimmän;
   Poijes kaapun purppuraisen
   Kiskoit, ruumihin kivulla,
   Antan oman pukunsa.
   Kohta ulvos kiiruhusti
   Kuljettavat kuolettaansa,
   Surmatansa surkeasti,
   Ristin päällä piinatansa.
   Itse kantoi kuolemansa,
   Vaipui ruumis ristin alla,
   Notkistuit pyhimmät polvet.
   Sotamiehet saavat kiinni,
   Työstä tullessa tapasit,
   Siimonin sivuuvat tiellä,
   Kyreneuksen käsitit,
   Vaadit kanssa kantamahan
   Puuta Jesuksen jälissä,
   Jesusta avittamahan;
   Ett'ei tiellä ennen kuolis,
   Ennen vaipuisi välillä,
   Välttäis pilkkoja pahinten
   Ristin päällä rippuissansa.
   Käypi Siimoni surussa,
   Ylen mielen matkustaapi;
   Huovi pilkkana pitääpi,
   Ollessa Jesuksen apuna.

   Vielä seuras suuri joukko.
   Suuri kansa kaupungista.
   Jotka suuresti surevat,
   Valittavat vaimot varsin,
   Paljon itkevät perässä
   Onnen tähden onnettoman.
   Jesus oikein opetti,
   Sanoi suulla rakkahalla:
   "Mitä itkette minua?
   Itkekätte itsienne
   Että lastenne ylitse;
   Oma onnenne pahempi:
   Vits' on joutuva Jumalan,
   Rangaistessa aivan raskas,
   Silloin täytyypi sanoa,
   Surusuulla surkutella:
   Onnelliset lapsittomat,
   Hedelmättömät hyvimmät,
   Jotk' ei kohdut kantanehet,
   Eikä rinnat ruokkinehet.
   Antaneet nisät imeä.
   Vielä suuresta surusta
   Saaneepi moni sanoa;
   O te vuoret, kaatukatte,
   Kukkulat kukistukatte
   Meidän päällemme pakossa,
   Onnen peitoksi pahimman,
   Varjoksi Jumalan vitsan.
   Vaan ei vuorista apua,
   Turva tuskan kukkuloista,
   Suuri on suru tuleva,
   Raskas kaiken kansan päälle,
   Ett'ei liene ennen kuultu
   Surkeutta suurempata,
   Niin on vaivoa veristä."

   (Syntyvä suku surulla
   Tätä tutkiipi todesta;
   Esimerkiksi eteemme
   Tämä paikka pantu ompi,
   Tähden syntien syvien,
   Julkisen Jumalan pilkan.
   Tuli kiinni tuorehessa,
   Viha nähty viinapuussa!
   Kuinkas kuiva säästetähän?
   Viatoin on vaivan alla
   Piinassa Jumalan poika!
   Eikö siis pitäis enämmin
   Suku syntinen samoa
   Aivan saada ansiosta?)




   Luku XVII.

   Jesuksen ristinnaulitsemisesta ja Pilatuksen päällekirjoituksesta.


   Näitä tiellä tutkiessa,
   Matkallansa muistuttaissa,
   Jopa joutuivat lähemmä
   Surmapaikkaa suruista,
   Golgataksi kutsuttua:
   Kaksi muuta kumppania
   Surmaan seuraavat suruiseen,
   Kanssa Luojan kuljetettiin.
   Koska saavat Golgatahan,
   Ensin juoda annetahan
   Etikkata äitelätä,
   Siemeys sapen sekaista;
   Mustan lohdutus murehen,
   Viinall' eipä virvoiteta,
   Kallihilla kostuteta,
   Ehkä muutoin annetahan
   Pahimmille murhaajille,
   Eipä juoda suuren Luojan,
   Joka viinan valmistanut,
   Säännyt ihmisten iloksi.

   Ristin pystöhön panevat,
   Surmapatsaan paiskajavat,
   Johon Jesus naulitahan,
   Käsi kiinni kumpainenkin,
   Sääret sorkeat sidotut
   Naulan kautta katkerasti
   Puuhun piinalla kovalla,
   Veri vuotaapi viatoin,
   Naulan tiestä tiukkuneepi,
   Kutta viina viinapuusta,
   Öljy puusta puhtahasta.
   Kaksi muuta kahden puolen
   Ripustettu ryöväriä,
   Luoja keskellen tuettu,
   Pantu joukkohon pahojen,
   Kuin pahin pahantekiä
   Parven uitto ilkeimmän.
   Vaikka vaivassa kovassa
   Piinan alla ankarimman,
   Ei sanoin pahoin sanele,
   Eikä kostoa kysyne:
   Sanoi suulla armahalla
   Aivan kerran ensimmäisen:
   "Armahin minun Isäni,
   Anna vielä antehiksi
   Sokeimman kansan synti
   Ei tiedä mitä tekevät
   Totutusta tyhmyydestä."

   Päälle ristiä Pilatus
   Kirjoittaapi kiiruhusti
   Toden ratki tunnustuksen,
   Tällä kuuluvan tavalla:
   "Kuka kulkenet ohitse
   Surman paikan tain sivutse,
   Älä kulje kiiruhusti,
   Ennenkuin tämän lukenet:
   Tässä puussa piinattihin,
   Ilman syyttä surmattihin
   Jesus juutasten kuningas,
   Natsarenus nuhtetoinen."
   Tämä kirja kirjoitettiin
   Kolmin kielin kuuluisimmin;
   Oli alku hebreaksi,
   Että kreikaksi enetty,
   Latinaksi loppu tehty.
   Juuttahat panit pahaksi,
   Käskit käätä kirjoitusta,
   Tehdä toisella tavalla,
   Sääteä sanoilla näillä:
   Tämä tahtoi juutalaisten
   Kutsuttaa kuninkahaksi.
   Pilatus puhui lujasti:
   Itse tietänen tekoni,
   Mit' on kerta kirjoitettu,
   Sit' ei tarves toisin käätä.




   Luku XVIII.

   Jesuksen pilkasta ja ryövärin kääntymisestä.


   Rippui Jesus ristin päällä,
   Aivan ilman vaattehitta,
   Vaikka kaikki vaatettaapi.
   Sotamiehet murhalliset
   Ahneudest' aivotusta
   Vaattehet vakaisen Herran
   Kohta keskensä jakavat,
   Otit neljähän osahan;
   Hamehesta arvan heitit,
   Ett' oli umpehen kudottu.
   Vaan eipä tämä tapahdu
   Sotamiesten suosiosta,
   Jo oli ennen ennustettu
   Herran hengeltä pyhältä;
   Jaoit valjut vaatteheni,
   Anoit arvalla hamehta.

   Äkkäs Jesus äitiänsä
   Alla ristin armotoinna,
   Että äkkäsi Johanneen
   Suruissansa seisomassa,
   Sanoi ensin äitillensä:
   "Vaimo vaikene surusta,
   Katso poikaas parasta:
   Nyt minä sinun sovitan
   Jalon haltuun Johanneen."
   Lausui koht' Johannekselle:
   "Ota vaari äitistäsi."
   Siitä hetkestä samasta
   Jalo ottaapi Johannes
   Herran äitin holhotansa.

   Kansa katsoi kauheamman, [?]
   Vielä pilkkasi pahasti,
   Väänsi päätänsä vihasta,
   Kovin hammasta kiristi:
   "Taikos Herran temppelitä
   Maahan kaatoa käkeepi?
   Vaan sitte päällä kolmen päivän
   Toisen jällensä tekeepi?
   Jos olet Jumalan poika
   Alasastu ristin päältä!"
   Papit paljolta häväisit,
   Kirjamiehet kylliksensä:
   "Muita avittaa osasi,
   Miks'ei auta itseänsä?
   Jos on juutasten kuningas
   Alas puusta astukohon,
   Siitä tiedämme todeksi,
   Ompiko Jumalan poika;
   Piinapuusta päästäköhön,
   Jos Hän huoliipi hänestä."
   Sanovat sitä samaisia
   Sotamiehet suunnattomat,
   Verimiekat mielettömät,
   Muiden mielen nouteheksi:
   "Jos olet juutasten kuningas
   Miks'et auta itseäsi?"

   Kohta toinen kumppanista,
   Ristin päällä rippuvista,
   Aivan surmassa samassa,
   Kiskoi pilkkahan kitansa,
   Avas suunsa suunnattoman:
   "Auta Kriste itseäsi,
   Murhe meistäkin pitäös,
   Jos on oikea nimesi."
   Toinen toimelta parempi,
   Puolell' oikeall' oleva,
   Kunnotointa soimas kohta:
   "Eikö aika astuakses
   Poijes tieltä tyhmimmältä
   Jalon pelkohon Jumalan?
   Itse olet surmassa samassa;
   Meidän oikea osamme
   Töiden palkaksi pahinten;
   Ei tehnyt tämä pahoa,
   Eikä väärin viekastellut."
   Sanoi sitte Jesukselle,
   Lausui suurella surulla,
   Kuiten toivolla todella,
   Uskon kanssa kaunehimman:
   "Herra aivan armollinen
   Muista syntistä minua,
   Koska kuljet kunniahas
   Astut vahvaan valtahasi."
   Jesus aivan armahasti
   Sanoi suulla lempeällä:
   "Vakaisest' sinulle vannon
   Uskos puolesta parahan,
   Ennen ehtoota tän päivän
   Olla saanet ilmeisessä
   Paratiisin pauhinassa,
   Minun kanssan' kunniassa."
   (Tunne tästä syntis-parka
   Avaruus Jumalan armon!)




   Luku XIX.

   Auringon pimenemisestä ja Jesuksen kuolemasta.


   Ehkä juuttahat iloitsit,
   Paha parvi pauhajaapi
   Surmasta suloisen Herran,
   Luojan piinasta parahan:
   Kärsi kuiten kaikki luonto,
   Alla tuskan taivahatkin.
   Itse armas auringoinen
   Katsoi päälle korkealta,
   Muutti muotonsa parahan,
   Kasvons' pian poijes käänsi
   Luojan surmasta surussa,
   Aivan hämmästyi äkistä,
   Sanoi suulla surkealla:
   "Kussas on ilo enämpi,
   Kosk' on Luoja kuolemassa?
   Pitäisikö paisteheni
   Laskeman mun lempeimmän
   Päälle kansan kelvottoman?"
   Pani poijes seppelinsä,
   Riisui puhtahan pukunsa,
   Surumanttelin sivalsi,
   Peitti silmänsä punaiset.
   Paksu pistääpi pimeä
   Kohta kaiken ilman alla
   Kokonansa hetkee kolme.

   Itse kaiken ilman Herra,
   Hetki yhdeksäs kun joutui,
   Huusi suurella humulla,
   Kutta kosket korkeimmat,
   Vieryvät vedet väkevät,
   Aallot paljon pauhajavat,
   Hebreaksi huutaneepi:
   "Eli, Eli, lanun' asabtan'!"
   (Se on suomeksi sanottu:
   "Jumala, joka minulla
   Ain' ennen olit apuna,
   Miksis viskasit vihasi,
   Ylenannoit armostasi
   Aivan, aikahan kovahan?")

   Armas aurinko havaitsi,
   Kuuli huudon huikeimman,
   Kohta kääntyypi takaisin,
   Temmas puhtahan pukunsa,
   Pian päällensä pukeepi,
   Antaapi alas näkyä
   Paistehensa puhtahimman;
   Tahtoi tehdä kunniata,
   Tuoda Luojan lohdutusta.

   Kansa kaikissa sokea
   Väärin kääntääpi vihasta
   Selkeät sanat Jumalan,
   Kohta lausuupi luvatoin:
   "Eliasta etsineepi,
   Anoopi hänelt' apua
   Poijes puusta päästäksensä."

   Luoja lausuupi sanaksi,
   Vielä sitten viidenneksi:
   "Janosta minä jakoan,
   Pakahdun palavuudesta."
   Astia oli lähellä
   Pantu täytehen peräti
   Etikkata katkerata.
   Kohta parvesta pahimpi,
   Aivan kaikista kavalin,
   Otti sienen saatavilta,
   Täytti täytehen peräti
   Etikalla karvahalla,
   Isopilla ympärinsä,
   Puuhun pitkähän paneepi,
   Eli ruokohon asetti,
   Ylös nosti Jesukselle,
   Janohonsa juoda käski.
   Toiset pilkalla puhuvat:
   "Annas kutsua:
   Kuska ehtiipi apuhun
   Poijes puusta päästämähän!"

   Kosk' oli ottanut etikan,
   Juonut juotavan väkevän,
   Sanoopi sanaksi vielä,
   Lausui kohta kuudenneksi:
   "Tämä määrä täytettynä,
   Vitsa kärsitty vihainen,
   Läsnä loppu ennustusten,
   Puhuvaisten piinastani."
   Huusi vielä huikeasti,
   Kajahutti korkeasti,
   Sanoi vihdoin viimeiseksi:
   "Aika, armahin Isäni,
   Tehdä loppu tuskastani,
   Heitän henkeni kätehes,
   Annan sieluni sinulle
   Suloisehen suojeluksees."
   Kohta päänsä kallistaapi,
   Laski sielunsa lepohon.




   Luku XX.

   Tunnustähdistä Jesuksen kuoleman jälkeen.


   Kohta Luojan kuolemasta
   Ilmestyit isot imehet,
   Tunnustähdet temppelissä,
   Menot maassa muisteltavat,
   Kuuluvaiset kallioissa,
   Kuopissakin kuollehitten,
   Että itse ihmisissä.

   Tehty temppeli Jumalan
   Kaupungissa kuuluisassa,
   Sangen suuri Saalemissa
   Eri kolmehen osahan:
   Esihuone ensimmäinen,
   Kusta kansa katseleepi
   Pyhää Herran palvelusta,
   Täss' oli vaskinen valettu
   Alttari alinomainen
   Pesinastia alati.
   Toinen paikaksi pyhäksi
   Kutsuttihin, keskimmäinen
   Paikka Herran palveluksen,
   Joka päivä päätettävän:
   Täss' oli kullasta kovasta
   Uhrialttari alati,
   Pöytä leipien pyhien,
   Jalka kynttilä jaloimpi. [Kynttiläjalka]
   Kolmas kaikkia pyhimpi,
   Pyhin paikka palveluksen:
   Ylimmäinen pappi yhden
   Kerran sai sisällen käydä
   Vuosikaudess' yksinänsä,
   Veren uhras vielä sitte
   Jalon uhriksi Jumalan,
   Kansan syntien edestä
   Että syntien omainsa.
   Liiton arkki, armoistuin,
   Sauvuastia suloinen
   Oli täss' alinomati.
   Ett'ei kaikki katselisi
   Pyhää Herran palvelusta,
   Asunnoita astaitsisi
   Juuri korkean Jumalan,
   Seinä silkkinen etehen
   Pantu puolipurppurainen:
   Salaisuuden suuren kätki,
   Ett'ei ollut vielä ilmei,
   Avoi portti autuuden.

   Vaan koska Jumala kärsi
   Kovan kuoleman käsissä,
   Seinä silkkinen surusta,
   Esirippu itsestänsä
   Kahtia keskeltä repesi;
   Pyhä paikka paljahana,
   Ovi autuuden avoinna.
   Vielä maatkin, manteretkin
   Itse kaiken ilman pohja
   Luojan surmoa sureepi,
   Vapiseepi vaikeasti,
   Sangen hämmästyi surusta,
   Tahtoi painua peräti
   Poijes päältä patsastensa,
   Kaataa muurit korkeimmat,
   Hyvät huonehet hukata.
   Vielä kalliot kovimmat,
   Joit' ei kisko kirvespohja,
   Ei särje sepän vasara,
   Pistäne terävät piikit,
   Murheen tähden murtunevat,
   Pelvosta pakahtelevat,
   Tuskan tähden halkeavat;
   Kosk' on Luoja kuolemassa,
   Kulmakivi on kumottuna,
   Hengen kallio hakattu,
   Muut kaikki murehen alla.
   Vielä kuopat kuollehitten.
   Haudat Herran kutsuttuiden
   Ei pysy enämpi kiinni;
   Itsestänsä aukenevat,
   Kiiruhtavat katsomahan
   Tätä ilmaista ihmettä!

   Päämieskin, pahalla mielin,
   Katsoi päälle katkerasti;
   Että huudolla erisi,
   Henkens antoi äänekkäänä.
   Muisti merkit verrattomat,
   Tästä tunteepi totuuden,
   Sanoi suulla surkealla:
   "Työ on tehtynä tänä'än,
   Miestä vastoin vaarallinen,
   Veri kastettu viatoin,
   Pantu syytöin surman ala!
   Sen minä todeksi tiedän:
   Hukattu on hurskas Herra,
   Piinattu Jumalan poika;
   Ei ole nämät imehet
   Merkit miehen laitettavan!"

   Sotamies samalla suulla,
   Joll' oli pilkkoa puhunut,
   Tyhmän työnsä tunnustaapi.


   Pahan pilkkansa katuupi.
   Vielä joukko joutilasten,
   Kansan päältä katsovaisen,
   Ei saata ulos sanoa,
   Häpeästä hämmästynyt;
   Ottaapi oman kätensä,
   Rankaiseepi rintapäänsä,
   Soimaapi sydänt' omaansa;
   Kohta kääntyypi kotia
   Mielell' sangen surkealla.




   Luku XXI.

   Ryövärein luiden rikkomisesta.


   Vaan ei julmat juutalaiset,
   Parvi pappien pahimpi,
   Eikä kiukku kirjamiesten
   Huoli merkistä mitäkään:
   Joilla rinta raskahampi
   Kuin on multa maan sisällä,
   Syntinen sydän kovempi
   Kuin on kalliot kiviset,
   Enämmin sokeat silmät
   Kuin on kirkon patsahilla.
   Juoksit joukossa kamalat
   Pontiuksen porstuahan,
   Maan herran majan sijalle,
   Sanoivat sanoilla näillä:
   "Juhla joutuupi likemmä,
   Pääsiäinen päälle saapi.
   Ei pidä pahantekiät
   Rippumahan ristin päällä
   Ison' juhlana Jumalan!
   Anna luut luhoksi lyödä,
   Että henki ennen lähtis."
   Saatua lupasanoman
   Verimiekat mielellänsä
   Ristin tykö rientänevät,
   Kiukkuisesti kiiruhtavat;
   Lyövät luihin ensimmäisen,
   Sekä toista toukkaisevat,
   Sääret särkevät peräti,
   Käsivarret katkaisevat.
   Koska katsovat lähemmä
   Näit he Herran hengetöinnä.
   Ei he luita liikuttane,
   Täytyi jäädä terveheksi.
   Suuren suosiost' Jumalan.
   Karkas yksi keihäällänsä
   Herran kylkehen kovasti,
   Rikkoi ruumihin pyhimmän.
   Avaralta auki laski,
   Vaikk' ei luita liikuttanut:
   Josta juokseepi jokena,
   Viljalta veri punainen,
   Vielä vettä runsahasti,
   Joss' ompi salaus suuri!




   Luku XXII.

   Kristuksen hautaamisesta.


   Joosefi jalo tuleepi,
   Arimathiass' asuva,
   Raatiherra rauhallinen,
   Rikas riistasta peräti,
   Kunniasta kuuluisampi,
   Herran pelvossa parahin,
   Eikä ollut mielistynyt
   Työhön toisien tyhmimpähän.
   Oli itse kanssa ollut
   Jesuksen opetuslapsi,
   Vaikk' ei ennen ilmoittanut.
   Tahtoin vältteä vihoja
   Julmimmitten juutalaisten.
   Vaan ei nyt enämpi huoli,
   Suru saatti rohkeaksi,
   Murhe Herran ruumihista.
   Pyrki luoksi Pontiuksen,
   Anoi aivan rohkeasti,
   Herran ruumista rukoili,
   Alas ottaansa aneli
   Haudataksens' hartahasti.
   Tästä Pontius peräti
   Imehteli itsellensä,
   Kuin jo kuuli kuolleheksi,
   Sielun poijes siirtyneeksi.
   Päämiestä puhutteleepi,
   Tutkiipi toden perästä;
   Kuin tunsi toden asian,
   Antoi ruumihin anotun.

   Liinavaattehen valitun
   Osti Joosefi jaloimman,
   Millä mietti kaunistaansa
   Herran ruumista hyvimmän.
   Sillä hetkellä samalla
   Toinen kumppani tuleepi,
   Nikodemus noudattaapi,
   Jok' oli ennen yöllä ollut
   Jesuksen opetuslapsi,
   Tutkein tietä autuutehen;
   Vaikk' ei tohtinut eläissä
   Itseänsä ilmoitella,
   Kuiten kuolleesen kajoopi.
   Mitan tuopi mirramia,
   Aloeeta aivan paljon.
   Sata naulaa näin sekaisin
   Panit, ruumihin pyhimmän
   Puettivat puhtahalla,
   Liitit liinan kallihimman,
   Että yrttejä paraita,
   Jälkehen tavan totutun.

   Hauta vaivalla hakattu
   Korean kallion sisähän,
   Jalon Joosefin varalla,
   Ehk'ei ennen haudattuna
   Tähän kuollutta ketäkään;
   Siihen Jesuksen sioitti
   Tähden juhlan joutuvaisen;
   Vahan suuren, vaivoin varsin,
   Kiven korkean vetävät,
   Asetit oven etehen,
   Itse kulkevat kotia.




   Luku XXIII.

   Haudan vartioista.


   Ei lopu juonet juutalaisten,
   Villitty viha vähene;
   Ehkä saavat surman ala,
   Vielä kuollutta vihaavat,
   Haudattua hakkelevat
   Pilkkakielellä pahalla.
   Jällen kulkevat ko'ossa
   Poijes tykö Pontiuksen,
   Pilkkakurkulla puhuen:
   "Suuren kunnian sinulle
   Annamme alinomati
   Tähden työn tain toimellisen
   Ettäs kuulit kaipaukset
   Vastoin miestä mieletöintä,
   Annoit käydä kuolon ala
   Palkaksi pahimman pilkan;
   Saatit rauhan rakkaamman
   Poijes poistaen kapinan:
   Vaan ei vaara vielä kaikki,
   Saanut loppua sekoitus:
   Muistamme, seassa muiden
   Sanonehen suunnnattoman
   Vietteliän viekkahimman:
   Päivän kolmannen perästä
   Minä itseni ylönnän
   Ilon kanssa kuolemasta.
   Anna aikaisin varoa,
   Varjele hauta vartioilla
   Aamuhun samahan asti,
   Kokonansa kolmantehen;
   Ett'ei yöllä tietämättä
   Ottaisi opetuslapset,
   Miehet kaikissa kavalat,
   Varkahin vetäisi poijes,
   Kääntäis kaiken kansan mieltä
   Sanoin: suurella ilolla
   Ylös karkas kuolemasta.
   Tulisi tavalla tällä
   Villi viimeinen pahempi,
   Kuin on ollut ensimmäinen."
   Pontius puhuupi jällen,
   Vakaisesti vastanneepi:
   "Siin' on hauta hallussanne,
   Vartioitkatte visusti."

   Ilkeät ilosydämmin
   Valmistavat vartioita:
   Panin keihähät kätehen,
   Sekä peitset piikilliset,
   Vyötty suolille sapelit,
   Vaan ei vielä vartioita
   Usko aivan rohkeasti
   Julma joukko juutalaisten,
   Ajattelit itsellensä:
   "Elikkä uni tapaapi,
   Eli viekkaus vetääpi."
   Vahan kiinni vahvistavat,
   Sinetillä suuren paaden,
   Olevan ovella haudan.
   Herra levossa lepääpi
   Kiukkuisien kiljuessa.




   Luku XXIV.

   Jesuksen helvettiin alasastumisesta.


   Koska joutui kolmas aamu.
   Herra henkensä takaisin
   Ottaapi Isän kädestä.
   Kulki kuoleman kujilla,
   Hiitten vainiot vaelsi;
   Paha paikka hämmästyypi
   Kulkiessa kaikkein Luojan,
   Paiskas porttinsa lujasti,
   Ovet lukkohon osasi,
   Sois ei pääsevän sisälle,
   Pahoin pelkäs valtaansa.

   Jesus astuupi lähemmä,
   Liki linnoa pirujen.
   Potkaisi leveän portin,
   Paiskas maahan pihtipielet:
   Lukko koht' lumehen lensi,
   Naulat tuiskuvat tulehen,
   Salvat liekkihin samahan:
   Tarttui kiinni kahlehisiin,
   Kiinni pannansa pahoja;
   Pani konnat kahlehisiin,
   Häijyn helvetin hajotti,
   Ett'ei taitane enämpi
   Omin mielinsä mitäkään
   Tehdä Herran tultaville.
   Jalon lapsille Jumalan.

   Vapisi pahimpi paikka,
   Hiiden patsahat hikosit,
   Koska kulki kaunis Luoja,
   Näytti voittonsa vakaisen
   Että voimansa väkevän.




   Luku XXV.

   Kristuksen ylösnousemisesta kuolluista.


   Kulki Jesus kunnialla
   Ylös haudasta ilolla,
   Astui voimalla omalla.
   Aivan armas auringoinen,
   Aivan aamulla varahin
   Kiiruhtaapi kiiruhusti
   Ilomielin katsomahan
   Voittoa vakaisen Herran.
   Kuin oli saattanut surulla,
   Murhevaattein maahan vienyt,
   Jällen tullessa takaisin
   Vastaan ottaapi ilolla.

   Sanan saattaja Jumalan
   Enkeli edestuleepi,
   Alasastui taivahasta,
   Otti pois kiven ovelta,
   Paaden poijes vierittääpi,
   Jätti paikan paljahaksi;
   Repesi sinetti rikki,
   Murtui merkki juutalaisten.
   Itse päälle istuneepi
   Kirkkahassa kunniassa,
   Jonk' olit kasvot katsannolta
   Pitkäisen tulipunaiset,
   Valkeimmat vaattehetkin
   Paljon lunta puhtahammat.

   Maa järisi mielellänsä,
   Vuoret hyppäsit ilosta.
   Pahat vartiat vapisit
   Nähtyä nämät asiat;
   Pääsit keihähät kädestä,
   Poijes piikitkin putosit;
   Jesus liikkui, maa järisi,
   Vartiain sydän värisi,
   Pelvosta pakenit poijes
   Kiiruhusti kaupunkihin;
   Ilmoitit asian kaiken,
   Papeille sanoit pahoille.

   Seura silmistä sokea,
   Papit aivan paatunehet,
   Ei sulje sydämmehensä,
   Eikä tarkoin tutkistele,
   Oma arvio enämmän
   Maksoi luona murhamiesten,
   Kuin tai tiettävä totuus.
   Paljon pistävät rahoja
   Sotamiehille mitatta,
   Varoittavat vielä sitte,
   Ett'ei kellen ilmoittaisi
   Eikä tiettäväks' tekisi;
   Sanoisit samana yönä
   Miesten ollessa unessa,
   Vartioiden vaipununna,
   Ottaneen opetuslasten,
   Tietämättä temmannehen,
   Poijes vienehen visusti,
   Niinkuin jo edellä ennen
   Kaunistit kavalan neuvon.
   "Mutta jos tämä tuleepi
   Puhe tietoon Pontiuksen,
   Ilmei saaneepi asia,
   Meidän suurempi surumme,
   Lepytämme lempeästi,
   Sovitamme suosiolla
   Maan vanhimman lain vakaisen."

   Huovi ottaapi hopean,
   Vartia valetun vasken,
   Poijes peittääpi totuuden.
   Kulta kurkkuhun takistui,
   Huokureikähän hopea.
   Käypi kuitenkin sanoma
   Tästä työstä tiettäväksi,
   Kaiken kansan ympärinsä,
   Huhu joka huonehessa,
   Joka nurkassa julistus.

   Monta mennyttä pyheä,
   Kauvan maannutt' maan povessa,
   Joiden haudat halkesivat,
   Kosk' oli Jesus kuolemassa,
   Rippui ruumis ristin päällä,
   Nousevat nyt, noudattavat
   Ilon kanssa kaunehimman;
   Eipä kulje yksinänsä
   Voiton kuuluisa kuningas,
   Seura suuri taivahasta,
   Enkelit epälukuiset
   Otit vastahan ilolla,
   Niinkuin ennenkin iloitsit
   Syntyessä suuren Luojan:
   Toiset tuonelta tulevat,
   Matkustavat maan povesta,
   Kuljit kuulu kaupunkihin,
   Kussa kohta ilmestyvät.




   Luku XXVI.

   Vaimoin haudalla käymisestä.


   Sinä aamuna samana
   Vaimot nousevat varahin,
   Jotka Jesusta eläissä
   Olit ennen seurannehet,
   Surman nähnehet surulla:
   Voitehia valmistavat,
   Paljon yrttiä panevat,
   Luojan hautoa hakevat.
   Tahdoit tehdä voitehilla
   Luojan ruumista lujaksi
   Totutun tavan perästä.
   Suru saapi tiellä kiinni,
   Murhe matkalla tapasi;
   Muistavat kiven kovimman
   Haudan suulle siirretyksi;
   Särkeepi suru sydämmen,
   Kuka kiven kuljettaisi,
   Ottaisi oven edestä?

   Koska katsovat likemmä,
   Löytävät lykätyn poijes,
   Ilon kanssa kiiruhtavat,
   Kuopan kulkevat sisälle,
   Ei löydä Luojoa levossa,
   Pois oli ruumis rakkahimpi.
   Aivan äkkäsit äkistä,
   Näit he kaksi nuorukaista
   Kiiltävässä kunniassa,
   Valkeilla vaattehilla,
   Pelvoissansa katselevat.
   Neuvoit näitä nuorukaiset,
   Käskit enkelit iloita:
   "Ei ole huolta hämmästyä,
   Pakko peljätä mitäkään:
   Tiedän teidän etsivänne
   Jesusta Natsarenusta,
   Ristin päällä piinattua.
   Mielell' miks murheellisella
   Elävätä etsinette
   Näissä kuolluitten kodissa?
   Ei ole enämpi täällä
   Asunnoilla ahtahilla,
   Jo nousi ylös ilolla.
   Niinkuin ennusti edellä.
   Katsokaa sia kuhunka
   Herra pantihin parahin.
   Menkää mielellä hyvällä
   Ilmoittain opetuslapsill',
   Puhukatte Pietarille,
   Semmenkin nyt Siimonille:
   Herra haudasta heräsi,
   Tahtoopi edellä teidän
   Kulkea Galileahan,
   Siellä saanette ilolla
   Itse katsella enemmin!"

   Vaimot kohta kulkemahan,
   Erisit ilosydämmin,
   Vaikka puolin pelvoissansa,
   Poijes haudalta pakenit
   Aivan tykö yhdentoista;
   Oli mieli ilmoitella,
   Saattoa tämän sanoman.
   Ei usko opetuslapset,
   Pidit turhana puhenna.
   Pyrki Pietari hädässä,
   Sekä juokseepi Johannes
   Tykö kuopan kiiruhusti:
   Eivät löydä Luojoansa,
   Hikiliinat löytänevät,
   Siinä kanssa käärinliinan,
   Eri käärityn kokohon.




   Luku XXVII.

   Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa.


   Itse Jesus ilmestyypi
   Opetuslapsille omillen
   Sinä päivänä samana
   Viisi kerta juur' visusti,
   Muulloin muodolla monella.

   Näytti itsensä esinnä
   Marialle Magdalasta,
   Koska seisoen surulla
   Läsnä haudan huokaileepi,
   Aivan itkeepi ilotoin.
   Koska katsoopi takansa
   Löysi Luojan seisomassa,
   Eikä tiedä Jesukseksi.
   Lausui Luoja laupiaasti:
   "Mitä sä valitat vaimo?
   Mitä itkien murehdit,
   Ketä etsit onnetoinen?"
   Luuli Maria lujasti
   Isännäksi yrttitarhan,
   Sanoi suulla surkealla:
   "Löydä en Luojaani levossa,
   Pois un vietynä peräti.
   Enkä tiedä kusta etsin,
   Jos olet ottanut isäntä,
   Toiseen siirtänyt siahan,
   Niin sano sama minulle,
   Että ottamaan menisin."
   Jesus mainitsi: "Maria!"
   Tuli tästä tuttavaksi.
   "Raboni rakas", sanoopi,
   Se on; "suotu Mestarini."
   Jesus vaimoa varotti:
   "Älä sä satu minuhun,
   Sano vaivain veljilleni:
   Aika on minulla mennä
   Tykö armahan Isäni,
   Ja myös teidänkin Isänne,
   Joka on minun Jumalain,
   Että teidän armollinen."
   Täm' on Magdalan Maria,
   Jost' oli Jesus perkelettä
   Seitsemän ulos ajanut:
   Ensimmäisnä ilmoittaapi
   Tällen itsensä elävän.

   Sitte Jesus ilmestyypi,
   Tiellä vaimoille vakaille,
   Koska kulkevat takaisin,
   Vieden voidetta kotia,
   Haudan luota lähdettyä:
   Näitä tiellä tervehtääpi.
   Käski saattoa sanoman,
   Viedä tykö veljiensä:
   "Kulkekoot Galileahan,
   Siellä minua nähdä saavat."

   Sitte Jesus Siimonille
   Erinänsä ilmestyypi.
   Sitte jällen kahden kanssa,
   Jotka kulkevat kylähän,
   Emausta etsimähän,
   Tiellä pitkältä puhuupi,
   Aivan oikein opetti.

   Viimein näkyi viidenneksi
   Illalla yhdelletoista,
   Kuin oli Tuomas kulkevilla,
   Muut olit ko'ossa kaikki:
   Kussa pelkäsit kovasti
   Vihan julmain juutalaisten,
   Ovet sulkevat surusta,
   Lyövät lukkohon lujasti.
   Jesus itse ilmestyypi,
   Tuttavasti tervehtääpi,
   Sitte soimasi siveesti
   Epäuskoa urosten.

   Päivän kahdeksan perästä
   Jällen etsiipi omansa,
   Tunsi Tuomaskin totuuden,
   Havaitseepi Herran haavat.

   Näkyi sitte seitsemälle
   Kalamiehelle merellä,
   Jotka verkkoja vetävät,
   Työtä hukkahan tekevät,
   Ennen kuin apuhun ehti,
   Itse Jesus ilmestyypi
   Aivan aamulla varahin,
   Täytti verkot viljan kanssa;
   Jalo kuuleepi Johannes
   Väkevimmän Herran voiman.
   Sitte Jaakobi jaloimpi
   Erinänsä nähdä saapi;
   Vielä sitte veljeksiä
   Viimeissä satoa viisi
   Aivan yhdessä näkeepi
   Sillä vuorella samalla,
   Jonka Jesus itse määräs.




   Luku XXVIII.

   Jesuksen ylösastumisesta taivaasen.


   Koska päiviä peräisin
   Neljäkymmentä näkynyt,
   Omillens' oli ilmestynyt,
   Aivan muodolla monella,
   Näytti itsensä elävän,
   Opetti sanoill' useilla,
   Otti yhtehen omansa
   Ylähälle vuoren päälle,
   Kalliolle korkealle,
   Öljy- mainittu mäeksi,
   Paikka kutsuttu Bethania. --

   Siinä siunasi omansa.
   Ja myös lohdutti lujasti,
   Kohta erkani edemmä
   Suruissansa katsovaisten,
   Astuupi ylös äkistä,
   Kulki kohden korkeutta.
   Teki pilvi palveluksen,
   Luojan ottaapi ilolla,
   Ylös viepi voiton Herran,
   Peitti poijes katsovilta.
   Siirsi silmien edestä;
   Silmill' ehkä selkeöillä
   Nä'it mennessä mäeltä,
   Vaan ei voi enämpi nähdä.
   Suru täyttääpi sydämmen.

   Jesus pilvien ylitse
   Ylös astui taivahasen,
   Enkelit pyhät edellä,
   Että seuraavat sivulla;
   Joista kaksi kaunokaista
   Valkeissa vaattehissa
   Puhui miehille mäellä:
   "Mitä te miehet seisonette,
   Kaanan pojat katselette,
   Taivahasen tarkoitatte?
   Ei Jesust' enämpi täällä
   Ala surman annettane,
   Istuupi Isän sylissä
   Kunniassa korkeassa.
   Vaan mitä sitä surette:
   Koska on kulunut aika,
   Päällä pilvien tuleepi
   Sillä muodolla samalla,
   Vaan nyt istuu Hän ilossa,
   Valtahansa vahvistettu;
   Mitä täällä tarvitsette,
   Itse teillen toimittaapi."




   Päätös.


   Ajattele ihmisparka,
   Syntinen sydän havaitse,
   Tutki toimella asia:
   Viatoin on vitsan alla,
   Syytöin surmassa Karitsa,
   Vaivassa vakainen Herra.
   Pontius pani pahaksi,
   Pakanan sydän pakahtui;
   Itse armas auringoinen
   Peitti kasvonsa punaiset;
   Pelkäjääpi maan perustus,
   Raskahat vahat vapisit,
   Koska päälle katsonevat.
   Muistit Luojansa murehta,
   Näit he kasvoi kaunihimmat
   Murehesta muuttunehen,
   Vielä näit pyhimmät pusket
   Korvapuustista punaisna,
   Kädet kaikkivaltiahat
   Puuhun naulatun parahat,
   Joilla onpi kaikki luonut,
   Tehnyt taiten taivahatkin;
   Kruunu päässä pilkallinen,
   Kivuin otsaan kiinnitetty,
   Koko ruumis rauvennunna.

   Ei ole tämä asia
   Naurumielin katseltava:
   Kosk' on tuskassa kuninkaat,
   Surun alla suuret herrat.
   Kaikki katsovat surulla,
   Syytä kyllältä kysyvät;
   Miks'ei syntiset sydämmet
   Ajattele ollenkana
   Surun syytä surkeimman,
   Kysy Luojan kuolentoa:
   Syy on syntinne pahimmat
   Ja paljot pahat tekomme,
   Jotka Eeva ensin näytti,
   Kohta Aatami aloitti.
   On siis vaivassa viatoin,
   Sekä syytöin surman alla;
   Vialliset vallallansa:
   Herra henkensä paneepi
   Pahan tähden palveliansa.
   Katso synnin virheyttä,
   Jumalan vihan väkeä,
   Palavuutta polttavaista:
   Ei armahda ainokaistans',
   Rakkahansa rankaiseepi,
   Lyöpi poikansa pyhimmän
   Synnin tähden surkeasti.

   Mitä siis sinun tuleepi,
   Joka synnissä syvissä
   Elät ilman lakkaamatta,
   Paatunut pahoissa töissä,
   Ylenkatsot ynseästi
   Avaran Jumalan armon,
   Rakkauden runsahimman.
   Vihainen Jumalan vitsa
   Lyöpi syntiset sydämmet,
   Kadottaa katumattoman,
   Viepi piinahan pahahan,
   Huolen kanssa helvettihin:
   Tuiskava tuli punainen,
   Kuumat hiilet helvetissä,
   Sauvu lähteepi sakea,
   Pahat kulkevat kipinät;
   Pistävät madot purevat,
   Kipu suuri kärmehistä,
   Vaivaapi vilu väkevä,
   Nälkä tuskan näyttäneepi,
   Jano julma näännyttääpi,
   Paksu peljättää pimeä;
   Ajat kaikki kauhistaapi
   Huuto henkien pahojen.
   Vee on ehtona edessä, [epätoivonhuuto]
   Aamuvirtenä valitus,
   Parku päällä puolen päivän
   (Vaan mit' ehtoota kysymme,
   Puolipäivästä puhumme,
   Kuss' ei kuuta, aurinkota,
   Yö edess' alinomainen,
   Puuttumatt' pimeys päällä),
   Seinät tehtynä surusta,
   Kauhistus katon siassa,
   Sydän synnistä omista
   Täynnä tuskoa pahinta.

   Tutkios tätä todella,
   Ajattele alinomati,
   Heitä pois lihan hekuma,
   Vältä syntiä syviä;
   Tee jo kelpaava katumus,
   Armon aikana aloita:
   Turvaa uskolla todella
   Herran piinahan pyhähän,
   Niin olet pelvotta pirusta,
   Ilman huolta helvetistä.
   Jesuksen veri viatoin
   Peseepi pahat tekosi,
   Syntis poijes pyhkäiseepi,
   Vaikk' olis veripunaiset:
   Maria on esimerkki,
   Sangen kaunis Siimonikin,
   Publikaanipa parahin.
   Jos siis synti soimajaapi,
   Peljättää paha tekosi,
   Kuolema kidan avaapi,
   Kaipaapi kamala henki,
   Istut uskolla iloiten
   Herran haavoissa surutta,
   Sanot suulla rohkealla:
   "Kuolema kussa otasi?
   Kussa hiisi hilpurisi?"
   Synti on kuoleman otana.
   Laki synnillä sylissä.

   Kiitos korkean Jumalan
   Tähden voiton voimallisen,
   Meidän puolella parahan!
   Voiton Herra voimallinen,
   Jesus alku autu'uden,
   Lähetä avarat armos,
   Laske lahjaa laupiahat,
   Piinas muistossa pitäämme
   Vastaan syntiä sotia.
   Hillitä lihan himoja,
   Edesseiso seurakuntas,
   Vastaja vähäinen joukkos [puolusta]
   Vastoin vainoa vihaajan,
   Verikoirain viekkautta.
   Usko vahvista vakainen,
   Toivon lainaaja totinen,
   Sanas tuntohon totuta.
   Pidä pelvossas pyhässä.
   Koska on kulunut aika,
   Loppunut sota suruinen,
   Anna autuas eranto,
   Poijes lähtö lohdullinen:
   Sielu korja'a sivuhus,
   Ostettu verell' omallas.
   Ei sinne suru savuta,
   Tuskat tunkene perässä,
   Synti saastuta sydäntä,
   Noudata vihaajan nuolet,
   Kerkiä kavalan kieli;
   Ilo tarjona ijäti,
   Siinä rauha riemullinen.








End of Project Gutenberg's Ilolaulu Jesuksesta, by Mattias Salamnius

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILOLAULU JESUKSESTA ***

***** This file should be named 35923-8.txt or 35923-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
       http://www.gutenberg.org/3/5/9/2/35923/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions
will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research.  They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.



*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).


Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
electronic works

1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement.  See
paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works.  See paragraph 1.E below.

1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States.  If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
a constant state of change.  If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
    the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
    you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
    owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
    has agreed to donate royalties under this paragraph to the
    Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
    must be paid within 60 days following each date on which you
    prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
    returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
    sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
    address specified in Section 4, "Information about donations to
    the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
    you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
    does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
    License.  You must require such a user to return or
    destroy all copies of the works possessed in a physical medium
    and discontinue all use of and all access to other copies of
    Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
    money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
    electronic work is discovered and reported to you within 90 days
    of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
    distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from.  If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation.  The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund.  If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.


Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the
assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.


Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations.  Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
[email protected].  Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:
    Dr. Gregory B. Newby
    Chief Executive and Director
    [email protected]


Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating
charities and charitable donations in all 50 states of the United
States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements.  We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance.  To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we
have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make
any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate


Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.


Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.


Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

    http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

You are viewing proxied material from 1436.ninja. The copyright of proxied material belongs to its original authors. Any comments or complaints in relation to proxied material should be directed to the original authors of the content concerned. Please see the disclaimer for more details.